Maassa kieriskely

Maassa kieriskely ilmaisee etäsukukansojemme kirjallisuudessa suunnatonta henkistä tuskaa. Suomennettassa nämä kohdat aiheuttavat aina mietiskelyä. Kaikki verbit, joilla alkuteoksen ilmaisut voisi kääntää, tuntuvat jollain tavoin kantavan huvittavia mielleyhtymiä: 
– pyöriskellä voi hikisenä ja unettomana vaikka sängyssä, mutta ei välttämättä kovin tuskaisena- pyöriminen taas on vain riemukasta liikettä
– piehtarointi on turhan ponnekasta, hevosmaista ja riemukasta toimintaa
– kieriskely herättää ensi sijassa mielleyhtymän lumesta ja saunasta, mikä ei kovin tuskaisaa ole sekään

Lisäksi näitä kohtia suomennettaessa tulee mieleen, että miksi näiden aina on pakko kieriskellä maassa. Mitä suomalainen lukijakin ajattelee? Eikö suurta surua voi muuten ilmaista? Ilmaistaanko sitä ylipäänsä meillä tai sielläkään oikeasti kieriskelemällä maassa? Mitä itse teit, kun elämäsi suurin suru hyökyi päällesi? Mitä muita mahdollisuuksia on kuin heittäytyä maahan pyörimään? Ainakin virolaisen kirjallisuuden yhdessä kuvauksessa Lilli Prometin Primavera kertoo, että nainen ulvoi kuin susi, kun menetti läheisensä sodassa. Joidenkin suru-ulvonta kuulostaa myös kukon kieunnalta. Tämä on ainakin todellisuudessakin tapahtuvaa toimintaa.

Onko surussa ylipäänsä ollenkaan pakko menettää tasapainoaan? Itkeäkin voi vauhdissa ja pää pystyssä. Muistan tästä esimerkiksi kestävyysjuoksija Kirsi Valastin viimeisten olympialaistensa pieleen mennen kilpailun jälkeen. Muistan elävästi erään kerran, kun Helsingin keskustatunneleiden läpi riensi puolijuoksua määrätietoisesti ihminen, joka samalla ulvoi äänekästä itkua. Tuli mieleen, että hän oli juuri vähintään menettänyt yllättäen lähiomaisensa. Kyllä maahankin voi heittäytyä. Eräs tuttuni kertoi heittäytyneensä eteisen lattialle rukoilemaan mahallaan, kun pääsi kotiin sairaalasta, jonne oli joutunut jättämään miehensä, joka oli äkillisesti sairastunut vakavasti. Hänkään ei maininnut mielenilmaukseen liittyneen horisontaalista pyörimisliikettä.

Joistain muista kirjallisuuksista suomennetuissa teoksissa tuskaa kuvaa käsien väänteleminen 🙂 Mitenköhän sekin tehdään? Olisiko videokuvaa jollain todisteeksi?

+1
Esa-Jussi Salminen
Helsinki

Olen ammattimainen suomentaja Koneen Säätiön rahoittamassa kaksivuotisessa projektissa vuosina 2021-2022. Suomennan udmurttilaista rikoskirjallisuutta ja ensimmäisen udmurtinkielisen romaanin.

Kirjoittamani matkaopas ja tietokirja Sankareitten Marinmaa ja Udmurtia julkaistaneen syksyllä 2021 Sankarimatkailijan matkakirjasarjassa.

Vuonna 2020 ilmestyi teos Murskautuneet tähdet, jossa 400 sivua suomentamiani udmurttilaisia novelleja. FM suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta. Olen työskennellyt opetustehtävissä Joshkar-Olassa, Kolozsvárissa ja Izhevskissä. Popularisoin sukukansoja yleistajuisilla kirjoituksilla. Vuodesta 2009 alkaen on ilmestynyt useita suomentamiani udmurttilaisen ja marilaisen kirjallisuuden teoksia, esim. Dorvyzhy, käännökset Volga-antologiassa ja Bjarmia-antologiassa. Viisivuotissuunnitelmissa mm. komilaisen, marilaisen ja ersäläisen kirjallisuuden novellikokoelmat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu