Pahasti tehty

Seppo Jokisen Pahasti tehty on hänen tämän vuoden kirjansa. Kerronta on hyvin selkeää, helppolukuista ja todellisuudentuntuista. Tämä ei tarkoita, etteikö kieli olisi samalla hyvää, kehittynyttä ja monipuolista, osin hauskaa ja rönsyilevää: poliisien monitasoista huumoria ja kielenkäyttöä.
Murresanakirjasta löytyy Jokisen käyttämä verbi korpua: mustaksi korpunut runko….
Kirjasta myös luonnollisesti ulkopuolinen oppii mansea: holo = kanikonttori, viedä hololle kultainen kynttilänjalka.
”Kutsu hänet Sorille kuultavaksi (s. 215).” Mihin ihmeen Sorille selviää netistä helposti. Tampereen puhekielessä poliisiasema ja sen ympäristö kun tunnetaan tunnetusti nimellä Sori.
”Se käy rukkia Haminassa. (s. 129)” RUK on tietysti reserviupseerikoulu.
Palauttipa kirja mieliin sellaisenkin karmeuden kuin mesolankahoitojen olemassaolon.
Koskisen vormuaika (s. 249) viittaa hänen historiaansa järjestyspoliisina, jolloin hän käytti univormua.
Jäppinen on yleiskielessä yksinkertaisesti mies, erityisesti vanha mies. Jokisella sillä on ehkä vielä jokin poliisislangin erityismerkitys, joka jää hieman epäselväksi.
Ritsi on yleenvä makuulaveri tai tavarateline, Jokisella se on mitä ilmeisimmin vihje: ”Simo (s. 47) jää kirjaamaan mahdollisia ritsejä.” Tästäkin sanasta löytyy kovin huonosti dokumentointia netitse.
Pöytsikkä on pöytäkirja.
”Ihminen, joka suhtautuu leväperäisesti yhteiskunnan kirjoittamattomiin sääntöihin, mahdollisesti myös laiminlyö hygieniaansa tai muutoin herättää pahennusta” on repuusi. Hassu sana, joka ymmärrettävä jo ulkoasunsa ja kontekstin perusteella, mutta ei minun tuntemillani ihmisillä aktiivisessa käytössä. Pitää laittaa korvan taakse.
Jännä ilmaisu on ”kananlihaiset yksityiskohdat”eli raadolliset, paljaat.
Tunnetusta kirosanasta jäytetään luovempaa ja epätavallisempaa arkista vaihtoehtoa jumankavita.
Ullalla on sinisievikkeinä säteilevät silmät (s. 349), mikä viittaa tietysti kauniisti kukkaan nimeltä sinisievikki.
Minkälaiset ovat ”valvottujen öiden ruostuttamat silmät” (s. 327), minä kun en tällaista käyttöä ole ennen kuullut?
Entä mikä on ylikolehmaattori (s. 358)? Tietääkö joku vastauksen?
Kirja mainostaa äijäntapporuokaa aivan häiritsevän näkyvästi: ”Birgitta Simo … oli tyhjentänyt jääkaapin makkaroista, kananmunista, lihapullista ja ranskanperunoista ja taikonut niistä pyttipannun jolla sai uusien tuttaviensa sydämet sulamaan.” Sulavat kunnes halkeavat verenpaineesta tai tukkeutuvat rasvasta…
”Koskinen hyöri keittiössä laitamassa iltapalaa…: kääntyi jääkaapille etsimään sinappituubia uunimakkaransa mausteeksi.”
Kirjassa ahmitaan yliannos myös kebabia, mustaa makkaraa ja pitsaa.
Päähenkilön parisuhdekuvioyritys Ullan kanssa on käsittämätön ja tarpeeton rönsy muuten selkeässä kirjassa.
Jännitystä on muissa dekkareissa ehkä enemmän, mutta kyllä tässäkin yllättäviä käänteitä ja jännitettäviä ratkaisuja on. Syyllinen ei ole keskeisin henkilö eikä niin yllättävä kuin epärealistisemmalle pohjalle rakennetuissa jännityksen huippuviritelmissä.
Osa sanoista oli tuttuja. Joitakin noista sanoista käytän itsekin. Tuo holo ihmetytti. En ole ennen kuullut koko sanaa. Sori on tuttu paikka kaikille tamperelaisille. Aiemmin sanottiin, että joku joutui yläkertaan, mikä tarkoitti pidätetyksi joutumista toisin kuin pelkkää juoppoputkaan joutumista.
Ilmoita asiaton viesti
Kanikonttorin tiskin takana siinä Laternan naapurissa oli joskus nuuka kaveri nimeltään Holopainen. Lähinnä kirjallinen tuttavuus kyllä jo minunkin sukupolvelleni tämä ”holo”.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kyllä käynyt kanissa siinä Laternan vieressä, mutta kun Hämeenpuistoon avattiin uusi kanikonttori, siirryin sen asiakkaaksi. Joku kaveri kyllä siirtyi Puutarhakadulta H’ämeenpuistoon, mutta nimeä en tiedä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos nyt jonkin luulisi olevan muillekin kuin tamperelaisille selvää niin sen, että valvottu yö ruostuttaa silmät. Tekee raudan värisiksi.
Eirik Raudesta lähtien pohjoiseurooppalaiset ovat tienneet, minkä värinen on rauda, röd, red.
Muuten mukava lukea, miltä täkäläinen kiäli tuntuu objektiivisesta tarkkailijasta.
Kun en näe kirjan sivua, en osaa arvailla, liittyisikö ”ylikolehmaattori” Seppoon vai juoksijoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Raudan etymologian kyllä muistan ja Rauman (ström), mutta punaisten silmien rinnastaminen ruostumiseen on minulle uutta.
Yleensä sanotaan, että silmät olivat valvomisesta punaiset tms. Itse en sitä paitsi ruosteen väriä kauhean punaisena pidä, pikemminkin ruskeana.
Kai tässä ruostuttamisen voisi periaatteessa ajatella viittaavaan myös silmien pilaantumiseen, esim. siihen, että valvoneena näkeekin huonommin. Eli sinänsä nerokas ilmaus.
Ilmoita asiaton viesti
”… arkista vaihtoehtoa jumankavita.”
Tamperelaisuutta rasittavimmillaan edustanut Kummeli eri variaatioineen (esim. Matti Näsä) käyttää samantyyppistä voimasanaa. Heikki Silvennoinen on syntynyt Etelä-Savossa, mutta omaksunut Pirkanmaan murteen ja ymmärtääkseni seudun muunkin ominaislaadun.
https://www.youtube.com/watch?v=gLX1mK23K78
Jos kotiseutua ja murrealuetta vaihtaa lapsuudessa, menee aikuisena jo täydestä. Pohjoiskarjalaisuuden prototyyppi Seppo Räty on syntyperältään aito stadin kundi.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo jumankavita on kyllä tuttu, mutta itse kiljaisen jumankekka. En tiedä, mihin murteeseen tuo kuuluu, vai onko perussuomea. Joskus kiljaisen myös jumalaare.
Ilmoita asiaton viesti
Jumalaare ja jumankavita ovat molemmat Tampereella varsin yleisiä.
Perusmurteen muuttumisesta yhdessä sukupolvessa käyvät mukavaksi esimerkiksi isä ja poika, politiikan tutkijat Olavi ja Sami Borg.
Ilmoita asiaton viesti
Ritsi tulee ruotsin sanasta brits.Tukholmassa oli tapana loikoilla britsillä.
Ilmoita asiaton viesti
Ritsi, joka tarkoittaa jotain makuulaveria, tulee siis ruotsista? Mistähän tämä vihje ritsi tulee?
Ilmoita asiaton viesti
I Sverige folket ligger ofta på britsen.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, tämänhän alustaja kertoi, mutta mistä tulee ”ritsi” ”vihjeen” synonyyminä?
Ilmoita asiaton viesti
Ylikolehmaattori on sitten varmaan poliisiylijohtaja eli Seppo Kolehmainen:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seppo_Kolehmainen_(poliisi)
Ilmoita asiaton viesti
Noteerasin Koskisen 04.08. blogissani Soininvaara ajankohtaisempi kuin koskaan – komisario Koskinen tutuissa ympyröissä.
Koskinen alkaa jo olla kulunutta kamaa. Toistaa itseään eivätkä naisjutut millään ratkea. Alkaisi varmaan olla hänen eläköitymisensä paikka.
Veijo Kauppinen
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa monet, varsinkin rikoskirjailijat alkaa toistaa itseään: kun joka vuosi saatava teos ilmoille, siinä auttaa vanhat ja tutut kehykset tietysti. Saas nähdä, missä vaiheessa kyllästyn Koskiseen. Aloitin viimeisimmästä.
Ilmoita asiaton viesti