Pahasti tehty

Seppo Jokisen Pahasti tehty on hänen tämän vuoden kirjansa. Kerronta on hyvin selkeää, helppolukuista ja todellisuudentuntuista. Tämä ei tarkoita, etteikö kieli olisi samalla hyvää, kehittynyttä ja monipuolista, osin hauskaa ja rönsyilevää: poliisien monitasoista huumoria ja kielenkäyttöä.

Murresanakirjasta löytyy Jokisen käyttämä verbi korpua: mustaksi korpunut runko….

Kirjasta myös luonnollisesti ulkopuolinen oppii mansea: holo = kanikonttori, viedä hololle kultainen kynttilänjalka.

”Kutsu hänet Sorille kuultavaksi (s. 215).” Mihin ihmeen Sorille selviää netistä helposti. Tampereen puhekielessä poliisiasema ja sen ympäristö kun tunnetaan tunnetusti nimellä Sori.

”Se käy rukkia Haminassa. (s. 129)” RUK on tietysti reserviupseerikoulu.

Palauttipa kirja mieliin sellaisenkin karmeuden kuin mesolankahoitojen olemassaolon.

Koskisen vormuaika (s. 249) viittaa hänen historiaansa järjestyspoliisina, jolloin hän käytti univormua.

Jäppinen on yleiskielessä yksinkertaisesti mies, erityisesti vanha mies. Jokisella sillä on ehkä vielä jokin poliisislangin erityismerkitys, joka jää hieman epäselväksi.

Ritsi on yleenvä makuulaveri tai tavarateline, Jokisella se on mitä ilmeisimmin vihje: ”Simo (s. 47) jää kirjaamaan mahdollisia ritsejä.” Tästäkin sanasta löytyy kovin huonosti dokumentointia netitse.

Pöytsikkä on pöytäkirja.

”Ihminen, joka suhtautuu leväperäisesti yhteiskunnan kirjoittamattomiin sääntöihin, mahdollisesti myös laiminlyö hygieniaansa tai muutoin herättää pahennusta” on repuusi. Hassu sana, joka ymmärrettävä jo ulkoasunsa ja kontekstin perusteella, mutta ei minun tuntemillani ihmisillä aktiivisessa käytössä. Pitää laittaa korvan taakse.

Jännä ilmaisu on ”kananlihaiset yksityiskohdat”eli raadolliset, paljaat.

Tunnetusta kirosanasta jäytetään luovempaa ja epätavallisempaa arkista vaihtoehtoa jumankavita.

Ullalla on sinisievikkeinä säteilevät silmät (s. 349), mikä viittaa tietysti kauniisti kukkaan nimeltä sinisievikki.

Minkälaiset ovat ”valvottujen öiden ruostuttamat silmät” (s. 327), minä kun en tällaista käyttöä ole ennen kuullut?

Entä mikä on ylikolehmaattori (s. 358)? Tietääkö joku vastauksen?

Kirja mainostaa äijäntapporuokaa aivan häiritsevän näkyvästi: ”Birgitta Simo … oli tyhjentänyt jääkaapin makkaroista, kananmunista, lihapullista ja ranskanperunoista ja taikonut niistä pyttipannun jolla sai uusien tuttaviensa sydämet sulamaan.” Sulavat kunnes halkeavat verenpaineesta tai tukkeutuvat rasvasta…

”Koskinen hyöri keittiössä laitamassa iltapalaa…: kääntyi jääkaapille etsimään sinappituubia uunimakkaransa mausteeksi.”

Kirjassa ahmitaan yliannos myös kebabia, mustaa makkaraa ja pitsaa.

Päähenkilön parisuhdekuvioyritys Ullan kanssa on käsittämätön ja tarpeeton rönsy muuten selkeässä kirjassa.

Jännitystä on muissa dekkareissa ehkä enemmän, mutta kyllä tässäkin yllättäviä käänteitä ja jännitettäviä ratkaisuja on. Syyllinen ei ole keskeisin henkilö eikä niin yllättävä kuin epärealistisemmalle pohjalle rakennetuissa jännityksen huippuviritelmissä.