Pakoon ei pääse kohtaloaan

Nikvlad Samsonovin talo sinisine ikkunanpuitteineen.

Luin jo yli vuosikymmen sitten Nikvlad Samsonovin pienoisromaanin Kohtalo. Sitä oli minulle suositeltu ja pidin siitä jo silloin. Olisin varmaankin sen suomentanut saman tien, mikäli siihen olisi ollut tilaisuutta. Suomensin tuolloin Dorvyzhy-eepoksen töiden lomassa ja Samsonovin teos jäi hamaan tulevaisuuteen. Kohtaloa pidetään uutena ja ainutlaatuisena ilmiönä udmurttilaisessa kirjallisuudessa. Se on vuodelta 1990, kun oli syytä ja mahdollisuus tarkastella entistä rehellisemmin valtakunnan menneisyyttä. Se kertoo turvallisuuspalvelujen entisestä työntekijästä, jota menneisyyden synnit eivät jätä rauhaan.

Vladimir Jakovlevitsh Samsonov, joka käytti taiteilijanimeä  Nikvlad Samsonov syntyi vuonna 1946 Pitshi Purgan piirin Tylossa ja hän kuoli vuonna 2002.  Hän on yksi Tylon kylän kuuluisan Samsonovien kirjalijasuvun jäseniä ja kirjailija Semjon Samsonov on hänen serkkunsa. Nikvlad Samsonov opiskeli Mozhgan pedagogisessa opistossa, jossa kaunokirjallisuuden opetus oli korkealla tasolla. Opiston kirjallisuuskerhossa Samsonov otti ensiaskelia kirjailijan uralleen.

Samsonov työskenteli mm. toimittajana eri lehdissä ja jatkoi samalla opintoja etäopiskeluna. Hän valmistui vuonna 1979 Udmurtian valtionyliopiston filologisesta tiedekunnasta. Vuosina 1989-1997 hän oli nuorille tarkoitetun kirjallisuuslehden Invozhon päätoimittaja.

Samsonov alkoi julkaista 1960-luvulla kirjallisuuslehdissä kertomuksia. Vuonna 1976 ilmestyi hänen novellikokoelmansa Hopeisia säveliä, jota aikalaiset arvostivat suuresti. Samsonov siirtyi sitten myös suurempien proosalajien pariin.

Samsonov kirjoitti myös draamaa. Samsonov kirjoitti monikerroksellisen tragedian Kuzebai Gerdistä. Se palkittiin, mutta sitä ei ole vieläkään esitetty. Monissa teoksissaan Nikvlad Samsonov käsitteli vainojen ajan tapahtumia. Myös hänen serkkunsa Semjon Samsonov kirjoitti 1930-luvulla vainotuiksi joutuneista udmurttilaisen älymystön edustajista.

Samsonovin novelli Siniset ikkunanpuitteet kuvaa hienovaraisesti ja uskottavasti päähenkilön henkistä kehitystä iän karttuessa. Päähenkilö luuli voivansa jättää kotiseutunsa ja sen ongelmat taakseen, mutta toisin kävi. Se kuvaa erästä sen ajan Udmurtian ongelmaa, joka oli kohtalokas juuri udmurteille. Samsonovien museon vieraskirjaan Zsuzsanna Salánki on kirjoittanut kääntäneensä saman teoksen unkariksi. Valitsin juuri sen Nikvlad Samsonovilta tietämättä, onko sitä jo käännetty jollekin muulle kielelle. Teos on mitä ilmeisimmin todellakin kääntämisen arvoinen.

Olen muutaman kerran käynyt Tylon kylässä ja siellä olevassa Samsonovien museossa sekä Semjon Samsonovin sisaren luona. Suvun jäsen, Semjon Samsonovin sisaren pojanpoika Mihail Voznjakov toimii muiden töidensä ohessa museon hoitajana ja oppaana. Se perustettiin vuonna 2011 siihen taloon, jossa Semjon Samsonov eli lapsena perheineen. Se on omistettu kaikille tämän Samsonovien suvun kirjailijoille. Nikvlad Samsonovin talo on vielä myös kylässä pystyssä, mutta se on myyty ulkopuolisille. Kävin sitä katsomassa ulkoa: sisälle pyrkimistä ei suositeltu. Kaikki paikat ovat kuulemma edelleen siinä tilassa, missä ne olivat Nikvlad Samsonovin kuollessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu