Was? Peruna?

Tässä mökissä Nikolai Vasiljev (1933-1983) syntyi ja eli lapsuutensa, kertoo pieni kyltti seinässä.

Nikolai  Vasiljev syntyi vuonna 1933 Udmurtian Alnashin piirin Muvazhissa. Lähiseudulla oli vuonna 2016 etnofuturistinen taideleiri Kaman rantamilla sekä Nikolai Baiterjakoviin tutustuva filmiryhmä Suomesta.  Seutu onkin varsinainen udmurttilaisen kulttuurin kehto ja tiivistymä. Tuolloin kävelimme Vasiljevin synnyinkodin ohi. Kuvasin sen ulkoa, mutta sisälle emme menneet. Se(kään) ei ole museo. Muvazhin koulu on nimetty Nikolai Vasiljevin mukaan.

Vasiljev on yksi sodanjälkeisen kauden kirjailijoista. Hän valmistui Udmurtian pedagogisen instituutin luonnontieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1954, minkä jälkeen hän toimi matematiikan opettajana Alnashin keskikoulussa sekä Kuzebajevin seitsenvuotisen koulun johtajana.

Vasiljevin kirjalliset harrastukset olivat alkaneet jo vuonna 1949 ensimmäisten runojen julkaisulla ja opiskeluaikoinaan hän alkoi kirjoittaa myös proosaa. Vuodesta 1960 hän työskenteli toimittajana useissa lehdissä sekä Udmurtija-painotalossa. Vasiljev julkaisi useita runo- ja proosakokoelmia.

Useat hänen runonsa ovat tulleet lauluina suosituiksi. Novellikokoelmissaan hän kuvasi tuolle ajalle tyypillisiä kyläelämän ristiriitoja. Vasiljevin tuotannossa yhdistyy paatoksellinen neuvostoliittolainen isänmaallisuus inhimillisiin kertomuksiin ja nautittavaan sanataiteeseen.

Vasiljevin omaa lapsuutta leimasi sota-aika kotirintamalla koettuna. Aihepiiriin liittyy Vasiljevin novelli Hopeinen savukekotelo vuodelta 1969. Se kuvaa sotaa Suur-Saksan valloittamalle alueelle jääneen valkovenäläisen pikkupojan näkökulmasta. Tarinan kehyskertomus sitoo nyt jo aikuisen valkovenäläisen muistelmat Udmurtiaan, koska kertoja kuulee tarinan junassa kohti Izhevskiä. Näin tarinalle tulee hyvin todenmukainen yleisneuvostoliittolainen tuntu. Se voi hyvinkin olla taitavan kertojan junassa kuulemaa tositarinaa.

Hopeinen savukekotelo on suosittu ja jännittävä novelli. Se kuvaa sitä, miten ihminen joutuu vastuuseen siitä, mitä ratkaisuja teki sota-aikana. Tämäkään novelli ei peitä karseita yksityiskohtia Suur-Saksan toiminnasta ja niitä mahtuu novelliin useita: Uudet johtajat julistivat perunapellon olevan ”Suur-Saksan omaisuutta”. Saksalaiset ajoivat kylästä kaikki, joiden käsissä vain lapio pysyi, nostamaan perunoita. Perunapellolle menivät kumaraiset mummot, valkohiuksisiksi harmaantuneet ukot sekä lapset. Kun he palasivat illalla koteihinsa, Gnat huomasi erään vanhan mummon ämpärissä kaksi perunaa. Hän hyökkäsi heti mummon kimppuun:– Varastatko?…

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu