Onko kaikki hyvin, demokratia?
Demokratia on kuollut. Tai ainakin näin voidaan kuvailla, kun äänestysprosentti on matala, kuten nyt aluevaaleissa. Toisaalta demokratia on kuin elävä kuollut, joka kuolee ajoittain, mutta ei pysy millään kuolleena. Aluevaalien kohdalla matalaan äänestysprosenttiin on varmasti useampi syy. Kiinnostuksen puute, ymmärryksen puute, korona, ehdokkaan löytämisen haasteellisuus, näin muutama mainitakseni. Joka tapauksessa voidaan kysyä, miksei kansaa kiinnosta käyttää yhtä tärkeintä kansalaisoikeuttaan, äänioikeuttaan. Oleellinen kysymys, kun kyseessä on kansaa koskeva päätäntävalta.
Itse haluan nostaa esille kuitenkin asian, jota on myöskin tärkeä pohtia. Voidaan olettaa, että moni jätti äänestämättä, koska uudistukselle ei nähty tarvetta tai ei edes haluttu. Uusi hallintohimmeli, lisää päättäjiä verorahoilla, raskas byrokratian ratas. Siksi onkin keskeistä,
että seuraavaksi niin uusi aluevaltuusto kuin eduskunta tekee tarkkoja päätöksiä, joilla varmistetaan, että uudistus tarjoaa jotain muuta ja uutta, mitä mikään muu jo olemassa oleva hallintotaso ei pysty. Etenkin sellaista, joka hyödyttää kansalaisia. Jolla voidaan todistaa, että uudistus oli tarpeen. Eikä kyse ollut mistään pakkomielteestä, joka tahdottiin väkisin runnoa maaliin, jotta voidaan toitottaa kansalle hienosta uudistuksesta, ja kuinka Suomi on pelastettu.
Niin ikävää kuin se on, meillä on kuitenkin edessä se mahdollisuus, että meille on syntymässä uusi päätöselin, joka pureekin ruokkivaa kättä.
Mitkä meillä ovat ja olivat nykyisessä järjestelmässä niin huonosti hoidetut asiat, että soteuudistus on välttämättömyys?
Näin uudistusta perusteltiin:
”Sote-uudistus tarvitaan, jotta voidaan hillitä kustannusten kasvua ja varmistaa yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut myös tuleville sukupolville. Uudistuksessa siirretään sosiaali- ja terveydenhuollon painopiste peruspalveluihin ja varhaiseen ongelmien ehkäisyyn. Tavoitteena on myös nopeuttaa hoitoon pääsyä.”
Virkamiehet ovat laskeneet, että uudistuksesta tulee lisäkustannuksia n. 6,4 mrd €:n edestä jo muutamassa vuodessa. Kokemusten perusteella summa voitaneen kertoa 2,3 – 2,5. Riittääkö edes?
1) Yhdenvertaiset palvelut tuleville sukupolville. Tuntuu poliittiselta sananhelinältä. Asiasta on järjestetty Webinaareja ja onkin todettu, että ”Tiedolla johtaminen tuo hyvinvointialueille monia hyötyjä ja mahdollisuuksia”. Alku tuntuu lupaavalta.
2) Painopiste peruspalveluihin ja varhaiseen ennalta ehkäisyyn.
Varsinkin ”ennalta ehkäisyn” tietää jo nyt olevan poliittista sananhelinää.
3) Nopeuttaa hoitoon pääsyä. Tarvitaan hoitajia, tarvitaan lääkäreitä.
Tarvittiinko kokonainen sote, ennen kuin tällainen epäkohta selvisi päättäjille?
Miksi pitää uudistaa yksi maailman parhaiten toimiva terveydenhoitojärjestelmä eikä korjata siinä olevia puutteita.
4) Johtajat
TV-tenteissä puolueiden puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat korostivat johtamista. Tällä ratkaistaan suurin osa Soten ongelmista (myös taloudelliset).
Silmiini sattui ”selitysartikkeli” Satakunnan Kansa-nimisestä lehdestä. Satasairaalassa oli pidetty yt-neuvottelut, joissa esiintynyt sairaalan johto joutui arvostelun kohteeksi. Olivat puhuneet mitä ajattelivat, ja tästä seurasi selityksen paikka.
Nimimerkki ”Talossa töissä” kirjoitti:
”Siitä huolimatta käytetty kieli (puhutaan kuitenkin yt-tilanteesta) ja monet toimet, joita on tehty, eivät ainakaan paranna potilaan asemaa saati vahvista henkilökunnan luottamusta johtajiinsa. Monessa paikassa Satasairaalassa töitä tehneenä voin sanoa, että sairaanhoitajan työ ei tosiaankaan ole lääkkeiden jakoa.”
Nimimerkki ”Johtajan viherseinä” kirjoitti:
”Ei nyt mennyt Ermo ihan putkeen selittely. Sari Sjövall voisi miettiä mitä puhuu. Me hoitajat olemme nyt todella pettyneitä teihin”.
Ilmoita asiaton viesti