Perintö jonka saajat maksavat
Haluammeko elintason, joka on lainaa – ja jonka maksaa tulevat sukupolvet?
Velan otto on joskus välttämätöntä, kun tarvitaan hankkia jotain, johon säästöt eivät riitä. Usein se on oma asunto tai auto, tai velkaa on tarvittu opintolainaan. Yritysmaailmassa ja kirjanpidossa velkaa sanotaan vieraaksi pääomaksi.
Kuntien ja valtion tulot muodostuvat pääosin verotuloista ja jonkin verran julkisen hallinnon perimistä maksuista ja liikelaitoksien tuloksista. Tulojen ja menojen suhde on usein negatiivinen, eli rahoitusvaje on täytettävä vieraalla pääomalla. Vieraalla pääomalla on aina hinta, korko.
Suomen valtio on velkaantunut ripeässä tahdissa. Valtion velkaa on nyt enemmän ja velkaantuminen on nopeampaa kuin koskaan ennen. Korkojen noustessa velan takaisinmaksu vaikeutuu korkojen etusijaisuuden vuoksi. Syntyy kierre, jossa lisävelalla voidaan maksaa vain aikaisempien velkojen korkoja. Yhä suurempi osa veroista menee korkojen maksuun eikä hyvinvoinnin rakentamiseen. Kuinka kauan tällainen meno voi jatkua?
Jätämme arveluttavan perinnön, sillä Suomen velkaa lyhentävät tulevat sukupolvet. Jätämme jokaiselle syntyvälle suomalaiselle noin 170 euron arvoisen äitiyspakkauksen ja noin 24 500 e valtion velkaa – ja kotikunnan velat ’kaupan päälle’, siis noin 30.000 e velkaosuuden. Keväällä 2009 valtion velka oli 53 mrd €, nyt marraskuussa 2022 noin 134 mrd €, lähes kolme kertaa enemmän. Muutos on dramaattinen. Ylivelkaantunut valtio menettää väistämättä vähitellen taloudellisen itsenäisyytensä. Sen menoista päättävät muut ja tulot kohdentuvat korkomenoihin.
Puolueiden tulisikin kilpailla siitä miten velkaantuminen pysäytetään ja löydettävä eri puolueiden yhteinen tahto tehdä se. Paljon voimme itsekin tehdä. Kierrätys, ruoan ylijäämien hyödyntäminen, biotalouden tukeminen, lähiruuan käyttö ja joukkoliikenteen tehostaminen ovat koko maan laajuisena myös merkittävä ilmastoteko.
”Talouspolitiikan tavoitteena on edistää kestävää, työllisyyttä tukevaa talouskasvua ja vähentää julkisen talouden velkaantumista. Tarkoituksena on rakentaa talouden ja hyvinvoinnin vakaa perusta tuleville sukupolville”. Näin sanoo Valtionvarainministeriö nettisivuillaan. Kykeneekö Suomen hallitus katkaisemaan velkakierteen ja antamaan tuleville sukupolville sen mitä on luvattu?
Olen todella kiitollinen tälle valtiolle, joka on antanut minulle koulutuksen, terveydenhoidon, kodin ja mahdollisuuden turvalliseen vanhuuteen. Myöskin lapseni ovat saaneet nauttia näistä kasvavan hyvinvoinnin eduista, samoin kuin koko Suomen kansa.
Tuo velkaantuminen on todella melkoinen peikko, mutta toivon mukaan se saadaan jossain vaiheessa taittumaan. Olen kuullut, että muissa Pohjoismaissa valtion taloudessa tehdään pitempiaikaisia suunnitelmia, joiden avulla taloutta voidaan ohjata useiden vuosikymmenien päähän. Toivon todella, että puolueet yhdessä lähtevät kehittämään Suomenkin taloutta pitkäjännitteisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä – suuri kiitollisuus on siitä kaikesta hyvästä minkä hyvinvointivaltiomme on mahdollistanut minulle, perheelleni ja suomalaisille. Nyt tilanne valtiontalouden osalta vaikuttaa kuitenkin huolestuttavalta – voidaanko velkaa kasvattaa ja pitää opittua (velkavetoista) hyvinvointitasoa yllä? Tuleva hallitus on suurten kysymysten ja ratkaisujen edessä, ja kansalaiset myös. Tuo pitempiaikainen tasapainottamissuunnitelma on erittäin tärkeä näkökulma tämänkin asian hoitamisessa. Poliittisesti talouden sopeuttaminen ei tietenkään ole kenellekään mieluista – ja se on valtiomies-/valtionaistason toimintaa jolla tarkoitan puoluepoliittisten näkemysten ylittävää toimintaa.
Ilmoita asiaton viesti
Yhteistä yhteistuumaisuutta on (en ole huomannut poikkeuksia) kaikilla sodan jälkeisen Suomen taloutta arvioivilla kirjoittajilla. Kirjoituksissa pidetään yllä kaikissa suhdanteissa suuren yleisön, kansan, huolestuneisuutta maamme taloudesta. Tuntuu kuin tuosta huolen pidosta (”huolenpidosta”) ei yhtään uskallettaisi tinkiä hieman myönteisempien arvioiden avulla. Kun on pitkään niukkuutta ja ainaista säästämistä, pelättäisiin varmaankin, että kansa alkaa tuhlaamaan olan takaa. Velkataakka sekä omana yksityisenä painolastina ja myös koko maan yhteinen velkataakka pitää ihmiset talouden kurimuksessa. Ja alistuvana. Helposti hallittavana.
Meillä suomalaisilla Suomessa asuessamme on monenveroinen taakka harteilla.
Taas on koittamassa pimeä kaamos, joka ehkä on jopa hyväksi, kun ei tarvitse olla iloinen ja myönteinen auringon paistaessa. Kaamoksella mieli mataa rehellisesti maata pitkin.
Kansantaloudessa on onnistuttu monella tavalla. Miksi siis kenenkään kansalaisen pitäisikään kaiken aikaa olla niin kauhean transparentisti huolissaan maan suuresta velkataakasta. Ei ole ihme, että äänestysprosentit jäävät alhaisiksi. Kansaa edustamaan ja päätöksentekijöiksi valitaan vaalikelpoiset vaaliehdokkaat, mutta nämä tuppaavat pitämään kansalaiset huolien täyttämänä. Vai mikä taho sen tekee? Lehdistö? Lehdistöllä on sana vapaana, mutta missä on vastuunkantaja tai vastuun kantajat? Mielestäni talousuutiset eivät oikeastaan tule eduskunnalta tiedotteina (?), vaan lehdistöltä, joka pitää oikeutenaan kertoa avoimesti sanan vapauden puolesta kaikista huolista. Eikö tämän maan kansalaisilla ole tarpeeksi omia, yksityisiä huoliaan ilman että se joutuu miettimään ja kantamaan asiantuntemattomana myös maan talouden onnistumista huolenaan?
Raha on rahaa ja velkataakkaa voidaan käsitellä monin tavoin asian osaisten hyödyksi. On nyt korona-aikana viimeistään tullut selväksi, että maamme johto pitää ihmisten terveyttä ja ihmisiä tärkeänä, joten kyllä sillä on motivaatiota huolehtia hyvin myös maan taloudesta. On selvää, että lehtien lukijat pannaan liikaa huolestumaan maan taloudesta alavireisillä talousuutisilla. Miksi ne edes ovat uutisia, uutisissa?
Ilmoita asiaton viesti