Mutkien kautta perillä.

Kiitos ylläpito kärsivällisestä avusta. Uudistus täällä blogi maailmassa oli haasteellinen minulle. Olen viettänyt paljon aikaa maaseudun rauhassa, niinpä koko uudistus tulikin vähän puskista. No, kiva nyt taas olla täällä. Totutella täytyy näihin uusiin näkymiin. Tuo oikolukija on mainio, karsii noita kirjoitusvirheitä.

Syksyä! Omenat mehuna ja hillona, Annabella potut kellarissa, punajuuret purkissa, kurpitsat pikkelssinä. Metsämarjoista täysi kato, mustikkaan ja puolukkaan ei tarvinnut lähteä.

Tiaiset pyrähtivät pihaan, taitavat jo toivoa lintulautaa esiin.

Tämän kesän yllätys vieras maa-ampiainen teki pesän pihakeinun eteen kiven koloon. Vähän rajoitti keinumista, mutta kyllä varoen istuttiin ja katsottiin kova ahertamista, pienestä kolosta sisään ja ulos. Jaa, että olisi voinut tuhota, mutta eikö kemiallinen sodankäynti ole kiellettyä. Luin että ampiaiset hylkäävät pesän syksyllä. Odotellaan innolla, että päästään kaivelemaan ja katsomaan mitä kaikkea ovat rakentaneet.

Täällä kaupungissa vaahtera loistaa keittiön ikkunan takana.

Hyvää ja kaunista syksyä kaikille.

ellelazarov

Eläkkeellä oleva hoitotyöläinen. Ikänainen jo! Vähän epävarma pitääkö itkeä vai nauraa tälle mailman menolle.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu