Niin se aika kuluu.

Istuttiin pojanpojan kanssa pihakeinussa ja hän teki mummosta ”näpsättiotoksen”. Laitoinpa siitä uuden profiilikuvan tänne, onhan niitä vuosien aikana jo muutamia vaihtunutkin.

Vuosia on  täällä kulunut,  vanhoja tuttuja on pysynyt mukana ja uusia tullut. Huusko oli mielestäni koossa pitävä voima. Hänelle leppoisia eläkepäiviä, vaikka ikävä häntä onkin.

Oma innostus ottaa kantaa välillä hiipuu, huono ajatus ”mitäpä tuosta” lipsahtaa usein mieleen.

Koronasta selvittiin suht` pienin kolhuin. Kuukausi karantteenikotoilua oli ihan tarpeeksi.  Myötätunnolla ajattelin niitä maita missä oli totaalinen ulkonaliikkumiskielto.

Nyt vähän hirvittää, kun vaikuttaa siltä, että olemme unohtaneet ja eletään, kuin vaara olisi ohi.

Maalla ollessa elämä on normaalia. Taas kerran palstalla on pakerrettu. Jos kosteus kasvattaa kylvetyt se myös kasvattaa rikkaruohot. Omena puut notkuu omppuja, marjapensaat marjoja. Pörriäisistä on huolta pidetty parhaan mukaan, hyvin ovat työnsä tehneet. Ensimmäiset mustikat voi poimia pihasta.

Mitä enemmän on vuosia sitä nopeammin tuntuu tämä vuodenkierto kuluvan. Mistähän tuo johtuu?

Kaikille kaunista, hyvää, onnekasta loppukesää.

ellelazarov

Eläkkeellä oleva hoitotyöläinen. Ikänainen jo! Vähän epävarma pitääkö itkeä vai nauraa tälle maailman menolle.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu