Opetusministeri Lii Andersson jää historiaa.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.

Suuren Haavisto kohun keskellä eduskunta päätyi jatkamaan oppivelvollisuusikää 18 vuoteen, lakiesitys meni ihmeen sutjakkaasti läpi.

Muistan, Lauri Ihalainen teki tällaisen ehdotuksen aikoinaan  ja nyt Lii Andersson sai sen lopullisesti aikaan.

Mielestäni se on peruskoulun tuloon verrattava hyvä uudistus.  Laki  pitää meidän nuoret tasavertaisesti ”turvaverkossa” täysi-ikäisyyteen asti.  Toisen asteen ilmaiset koulutarvikkeet antavat suuren avun tänä eriarvoistumisen aikana.  Enää  ei tarvitse 16v. lapsen peruskoulunsa päätyttyä ottaa vastuuta koko tulevaisuudestaan.  Epäonnistuneet päätökset ovat johtaneet opintojen keskeyttämisiin ja opintolinjojen vaihtamisiin ja kun epätoivo on iskenyt koko opiskelu on jätetty.  Ammatin opiskelu johon ei ole intohimoa kouluttaa henkilöstä vähemmän hyvän työntekijän, valitettavasti.  Oppivelvollisuuslaki velvoittaa opiskelemaan ja myös yhteiskuntaa tukemaan opiskelussa.

Sanottiin, että laki tulee liian kalliiksi,  kalliiksi  tulee nuori joka syrjäytyy eikä löydä paikkaansa, ikävintä siinä on, että se tuottaa henkistä kärsimystä.

Paljon on puhetta,  valtio ei saa ottaa velkaa  jota meidän lapset joutuvat maksamaan, se on totta, mutta on joskus täytyy ottaa velkaa tulevaisuutta varten. Vaaditaan suurta viisautta ja jopa rohkeutta, että tietää milloin velkakin on paikallaan. Satsaus tähän oppivelvollisuusiän jatkamiseen  maksaa ajan oloon itse itsensä.