Häpeän Euroviisu edustajaamme

Mari Saario kirjoitti Facebookissa hyvin: ”Minusta Käärijä on ihana asia, varsinkin pienille pojille ja tämän ajan mieskeskustelussa. Kun Lordi voitti, oltiin kavereilla katsomassa. Viisivuotias esikoinen nukahti säkkituoliin pisteidenlaskun aikana, mutta hassunhurjalla hevihirviöllä oli suuri merkitys sille pienelle pojalle. Että omaan juttuun kannattaa uskoa ja nörttiys on okei.
2023 pienet pojat (ja muutkin) laulavat Käärijää. On huolestuneitakin, että noinko drinkit, kaljat ja skumpat tartuttavat juomakulttuuria lapsiin. Vaikka kappale kertookin pelokkaasta, jäätyneestä miehestä ja puhuu niin rohkeita toksisen maskuliinisuuden aiheuttamista lukoista, että julkifeministi saisi reipasta runtua.
Tämän päivän maailmassa pieniä poikia odottaa somessa Andrew Tate ja muut influensserit, joiden ansaintalogiikka perustuu poikafaneihin. Heidän mieskuvansa perustuu hurjaan hauikseen, isoon leukaan – ja erilaisten vihaamiseen. He väittävät, että naisia ja menestystä saa vain väkivaltaa ja terveyttä uhkuva pitkä iso maskuliinialfa (ja kertovat lisää kuukausimaksulla).
Mitä näkevät pienet pojat 2023 Euroviisuissa sankarina lavalla? 163-senttisen miehen. Hoikan, pyöreäkasvoisen, jonka hauis on kiiltävä prinsessahiha, kynnet lakattu ja silmät meikattu. Joka kertoo ääneen, että teininä on kyllä nostanut rautaa penkistä, mutta sitten on tullut krooninen sairaus ja poistettu paksusuoli. Joka laulaa minkä osaa ja uhkuu ihan vain omaa iloista asennettaan, että täysillä mennään ja seuraavaksi possujuna.
Laulussa ei ole syyllistä naista. Maailma vain on pelottava. Mies lukossa, jäässä. Tanssimaan kaipaisi, mutta kun ei oikein kehtaa. Pitää kumota, että uskaltaisi. Siinä on koko miehuuden tragedia, johon voi ottaa kantaa.”