Katselijoiden kulttuuri – ruutujen orjat

Kuinka surullista onkaan, että sama teknologia, joka on tuonut likipitäen kaiken ihmiskunnan tuottaman tiedon kaikkien saataville housuntaskuun mahtuvalle näytölle – luoden näin ennennäkemättömän otollisen maaperän ihmisen kasvulle -, on samalla ihmiskunnan historian tehokkain orjuuttamisen väline. Fyysisten kahleiden epämukavuus on vaihtunut virtuaalisten kahleiden turruttavaan mukavuuteen.

Työskentelemme yhä kahdeksan tuntia päivässä -kuten sata vuotta sitten – vaikka tuotannon tehokkuus on moninkertaistunut. Miksi?

Koska koko talousjärjestelmämme perustuu turhuuden tuottamiseen, myyntiin, markkinointiin ja ostamiseen. Koska jotta talous voisi kasvaa, tarvitaan lisää kulutusta. Jotta kulutus voisi kasvaa, tarvitaan ostohalukkuutta. Jotta ostohalukkuus voisi kasvaa, tarvitaan tarpeita. Jotta olisi tarpeita, niitä luodaan, keksitään ja markkinoidaan. Jotta meillä olisi varaa tähän turhuuteen – siksi me työskentelemme edelleen yhtä kauan päivässä kuin sata vuotta sitten.

Mutta tässä ei ole mitään uutta. Jokainen tietoinen ihminen on tiennyt tämän jo vuosikymmenten ajan. Viimeistään ympäristökriisi on pakottanut kyseenalaistamaan talousjärjestelmämme mielekkyyden.

Ja silti!

Silti on kuin koko ihmiskunta olisi huumattu, kulkisi sokeasti eteenpäin kohti tuhoaan. Aivan kuin emme kerta kaikkiaan pystyisi irrottautumaan tästä vastenmielisestä todellisuudesta, joka halventaa ihmisyyttämme ja alentaa meidän pelkiksi kuluttajiksi. Markkinamiesten luomat keinotekoiset tarpeet kietovat sinut suloisen ihanaan kuristukseensa.

Ja jos joku todella rohkenee kyseenalaistaa kaiken – hänet vaimennetaan osoittamalla järjestelmän tuottamaa hyötyä. Katso, ihminen – katso kuinka rikkaita olemme! Katso kuinka hyvinvoivia olemme! Katso kuinka terveitä olemme! Katso kaikkea tätä hyvää, runsautta, ihanuutta ja rikkautta jota tämä saatanallinen koneisto sylkee sisuksistaan! Katso, oi ihminen, katso markettien tulvivaa yltäkylläisyyttä, loppumatonta viihteen tulvaa, jonka ansiosta sinun ei koskaan tarvitse kohdata sitä sisäistä ääntäsi, joka huutaa tuskissaan tätä mielettömyyttä vastaan ja ravistelee orjuutesi kahleita!

Ehei – sinun täytyy olla mieletön, jos kritisoit tätä runsauden sarvea. Kyllä – siinä on ongelmia. Kyllä, se on tuhoisaa luonnolle. Mutta mikä on vaihtoehtosi, oi julkea kriitikko? Elämä on rulettia, ja ihmiskunta on panostanut kaikkensa punaiselle. Me nousemme tai me tuhoudumme tämän kulutusyhteiskunnan mukana. Ihmiskunta on aivan suuruutensa ja vapautuksensa kynnyksellä, sinä röyhkeä epäilijä! Panokset kovenevat, mutta entä sitten? Ei ole vaihtoehtoa! Olemme liian pitkällä! Emme voi perääntyä!

Vastuulliset päättäjät ja talousviisaat katsovat meitä vakavina suurista televisioruuduista, kun makaamme kotisohvillamme nauttimassa päivittäistä sosiaalisen median tarjoilemaa tykkäysooppiumia. He katsovat meitä vakavina, ja sanovat: kuluttakaamme vastuullisemmin. Kuluttakaamme viisaammin. Mutta ennen kaikkea:

kuluttakaa.

Ja mehän kulutamme.

Me kulutamme itseämme, me kulutamme luontoa, me kulutamme mitä tahansa keinotekoista soopaa, johon meidät on saatu uskomaan. Me ostamme, mitä meille myydään. Ja tunnemme olomme siitä hyväksi. Edistämme tätä suurta sirkusta, jota kutsumme ihmiskunnan kehitykseksi ja edistykseksi.

Meillä ei edes ole vaihtoehtoja. Me emme kerta kaikkiaan saa tilaisuutta irtautua keinotekoisten tarpeiden synnyttämästä orjuudestamme. Harva on hetkeäkään todella hiljaa – niin hiljaa, että oikeasti kuulisi itsensä.

Kaukana ovat ne päivät, kun saatoit sulkea television puhuvat päät, hiljentää radion, heittää sanomalehden nurkkaan ja oikeasti elää.

Puhuvat päät seuraavat sinua nyt joka puolelle. Ne kailottavat vastenmielistä soopaansa sinulle sängyssä, ruokapöydässä, ystäviesi seurassa – jopa vessassa. Ruutu katsoo sinua aina, vetäen sinua puoleensa kuin magneetti.

Ja voi pojat – sinähän katsot. Sinä rakastat katsomista. Meistä on tullut katselijoiden kulttuuri.

Sinähän katsot, koska olet koukussa. Olet koukussa siihen dopamiiniin, jota eri digitaaliset alustat sinulle syöttävät niitä plärätessäsi. Mainostaulu on jatkuvasti kädessäsi, tiesit sitä tai et.

Koetko kenties ahdistusta tästä digitaalisuudesta? Ei hätää – me myymme sinulle mindfullnessiä.

Koetko unettomuutta? Ei hätää – osta meiltä painopeitto, viilentävä patja ja meditaatiosovellus.

Oletko lihonut, koska olet syönyt mitä markkinamiehet sinulle tahtovat myydä? Ei hätää – me myymme sinulle valmennuksen, ruokavalion ja uuden elämäntavan.

Inhimillinen vapaus on kutistunut markkinaehtoiseksi, valmiiksi pureskeltujen elämäntapojen ja näkemysten markkinapaikaksi. Haluatko olla kapinallinen? Sekin onnistuu! Ole hyvä – markkinat tarjoavat sinulle vastuullisemman vaihtoehdon. Tässä, ole hyvä: vastuullista puuvillaa yllesi, vegaanista ruokaa lautasellesi – ja mars takaisin töihin siitä, etätyöorja. Ei se uusi älykello itse itseään ansaitse! Tarvitset sitä, jotta voit seurata sykettäsi ja untasi, niin että jaksat olla mahdollisimman tuottava ja terveellinen kuluttaja.

Meillä on lapsia, jotka eivät saa sormiaan kurotettua varpaisiin. Meillä on lapsia, joilla on someniskat ja somepeukalot, allergioita ja vieraantumista, ilmastoahdistusta ja kauneuspaineita. Meillä on pieniä kuluttajia, jotka eivät koskaan saa tylsistyä.

Kun poistamme tylsyyden, poistamme luovuuden, omalaatuisuuden, tilan kasvaa – me tuhoamme ihmisyyden keskeisen elementin. Tuhoamme kyvyn kyseenalaistaa, luoda uutta – me tuhoamme kyvyn ajatella. Saatamme kenties kasvattaa valistuneita yksilöitä, jotka ovat vastuullisia kuluttajia. Mutta he eivät ole enää täysiä ihmisiä. He osaavat valita vastuullisesti, mutta valinta tapahtuu vain markkinamiesten tarjoamista vaihtoehdoista.

Sillä hetkellä, kun annat lapsellesi älypuhelimen ja sometilit, voisit samalla antaa hänelle tupakan suuhun.

Mikä on kulttuurimme suurin tabu?

Valmius luopua.

Valmius tyytyä vähempään.

Valmius laskea elintasoa.

Se on suurin tabu ja suurin rikos tätä järjestelmää vastaan.