Kuusi päivää huhtikuussa

Hassua, että heräsin Stein Arne Nistadin (2015) esikoisromaaniin Seks dager i april vasta nyt. Parempi ehkä kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Heti kättelyssä täytyy tunnustaa, että teoksen kansitaide on juuri vähäeleisyytensä vuoksi rikas, eikä vähiten symboliikallaan. Osapuolet ovat fyysisesti eri puolilla vuonoa, ja Saksan mahti kohoaa selvästi korkeammalle.

Teos kertoo Ofotenilla asuvan suutari Andreaksen näkökulmasta tarinaa, jonka taustatapahtumat muodostavat yhden Norjan lähihistorian traumaattisimmista hetkistä. Saksan laivaston alukset vyöryttävät aaltoja sumuisenkoleassa aamuyössä ja tunkeutuvat Norjaan. Alukset ohittavat Andreaksen kotitilan niin läheltä, että niitä melkein voisi koskettaa. Taistelu Narvikin hallinnasta alkaa, miehitys alkaa, ja niin alkavat myös kontaktit saksalaisiin. Teoksen toinen päähenkilö onkin saksalaishävittäjä Erich Köllnerin konehuoneessa huhkinut rivimies Karl. Vuonolla alkavat paukkua kranaatit ja torpedot. Kaksi Norjan suurinta ja vanhinta panssariristeilijää upotetaan vuonoon. Eidsvoldin komentajan viimeinen käsky kuului nyt tapellaan pojat! Aluksen raskaat kanuunat alkoivat kääntyä kohti sakslaisia. Sitten torpedot osuivat ja ammusvaraston räjähdys katkaisi panssarilaivan kahtia. Alus kierähti ympäri. Sen keulaosa upposi sekunneissa ja perä muutamassa minuutissa. Kuusi Eidsvoldin miestä selvisi tästä lyhyestä taistelusta hengissä, muut hukkuivat aluksen mukana. Saman kohtalon jakoi hetkeä myöhemmin panssarilaiva Norge. Alus upposi alle minuutissa. Norge oli odottanut kohtaavansa brittialuksia ja pidätteli tultaan. Kun alukset lumipyryn seasta viimein tunnistettiin saksalaisiksi ja Norge avasi tulen, tapahtui se aivan liian myöhään. Taistelu Narvikin sataman hallinnasta päättyi siihen. Se on totinen tosi. Vasta tämän katastrofin jälkeen engelsmannit heräsivät toimimaan ja lähettivät Narvikiin omia aluksiaan. Se on kuitenkin oma tarinansa se.

Stein Arne Nistad on omien sanojensa mukaan ihan tavallinen tyyppi, joka sattui syntymään opettajaperheeseen. Kotiseutu koostuu perustuotannosta elantonsa raapineesta maatyöväenluokasta. Nistadin ura kirjailijana alkoi oikeastaan siitä, kun hän tajusi haluavansa kirjoittaa äitinsä sotakokemuksiin pohjautuvan koosteen. Tarkoitus oli vain väsätä kokoon muutaman sivun verran tekstiä. Äitiään haastateltuaan teos alkoi laajeta. Tarinaan alkoi tulla lisää henkilöitä ja tapahtumia.

Seks dager i april on poikinut useita jatko-osia ja kirjasarjasta on tullut Norjassa menestystarina. Ehkä on niin, että sodan suurimmat sankarit olivatkin tavallisia ihmisiä. Norjan kohdalla tämä pitänee erityisesti paikkansa siksi, ettei norjalaisilla sotilailla ollut miehitysvuosina juuri mitään tekemistä. Ei ainakaan Norjassa, sillä suurin osa oli paennut maastaan Englantiin, josta käsin he tukivat maan pakolaishallituksen toimintaa, mutta se onkin kokonaan toinen juttu.