Norja pytyllä

Norja oli kesällä 1914 pöksyt kintuissa. Suurin syy oli se, ettei Norjalla ollut pitkän unionihistoriansa vuoksi juuri minkäänlaista omaa ulkopolitiikkaa. Paniikki syntyi ja levisi nopeasti. Yhtäkkiä kaikesta oli pulaa ja joka paikassa oli jonoja. Ulkomaankauppa pysähtyi paikoilleen. Omien rahojen nostamista pankista rajoitettiin sataan kruunuun vuorokautta kohti. Kristianiassa, jossa valtionpankki sijaitsi, ihmiset rynnivät vaihtamaan seteleitään kultaan.

Toisen kerran Norja oli pytyllä, kun Georg Johannesenin Om den norske tenkemåten vuonna 1975 ilmestyi. Johannesenille asiaproosa oli kirjallisuuden ydinaluetta. Hän muistutti lukijoitaan ahkerasti siitä, että vasta kun tajuamme puhuvamme muilta lainaamiamme ajatuksia, voimme ehkä oppia sanomaan jotakin omaperäistä.

Oli vuosi 1986 kun Bergenin yliopiston kirjastossa tuskauduin. En löytänyt hyllystä teosta Om den norske tenkemåten, jossa kirjailija tekee selvää norjalaisten ajattelutavasta, sarkastiseen ja norjalaisille niin epätyypilliseen itsekriittiseen sävyyn. Tiskin takana istunut informaatikko neuvoi patikoimaan itsensä Johannesenin pakeille, sillä kaikki painoksesta myymättä jääneet teokset olivat hänen työhuoneessaan.

Löysinkin Johannesenin työhuoneestaan yliopistolta. Esitettyäni asiani huomasin olevani kuulustelussa, joka sivusi retoriikan surkeaa nykytilaa, Vietnamin sotaa ja – suomalaisia. Taisin selvitä tentistä, koskapa lopulta sain ostaa häneltä yhden kappaleen teosta. Myöhemmin kuulin, että kirjastokin oli saanut oman kappaleensa.

Johannesenin kuoleman jälkeen Om den norske tenkemåten valittiin Norjan sodanjälkeisen ajan tärkeimmäksi teokseksi, vaikka perusteluissa samalla todettiinkin, että harva sitä kuitenkaan on lukenut. Enkä yhtään ihmetellyt, miksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu