Koodaus jumittaa aivot?

Yksi syy koodauksen ottamiseen uuteen opetusohjelmaan on ollut kuvitelma siitä, että koodaus opettaa ajattelemaan. Käsitteellisesti kyse on reseptin laatimisesta ja kokeellisuudesta.

"Koodauksen opetus on ajattelun opettamista".

"Ongelman palastelua osiin tarvitaan arkielämässä ja ohjelmoinnissa."  

= se "ajattelu"?

Koodaamisessa on kyse ilmaista (koodi)kielellä tietty sekvenssi,  joka johtaa halutusta lähtötilasta haluttuun lopputilaan. Koulussa puuhataan leikkiongelmilla. Vaikkapa miten näytön otus saadaan siirtymään pisteestä A pisteeseen B. 

Miten tuo liittyy ajatteluun?

Eikö kotitalous resepteineen ole ajattelun juhlaa?

Eikö käsityö mallien varioimisineen ole ajattelun juhlaa?

Eikö kuvien tekeminen hahmojen tunnistuksineen ole ajattelun juhlaa?

Jne.

Minusta tekokielellä ilmaistut teko-ongelmat jumiuttavat koululaisen aivot:

Jos ihmisellä on vain vasara, näkee hän maailman nauloina.

 

Digipelit valmentavat liukuhihnatyöhön: 

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/viihde/220599-digipelit-valmentavat…

 

grohn

Asun Nauvossa, Bryssel 97-04 Tutkinto: teoreettinen fysiikka. Työura: Yliopisto, iltaoppikoulu, Ollituote, Kone, Telefenno, Telenokia, Tekes 84-97, yrittäjä Bryssel, Euroopan komissio (mm, km). Yrittäjä 05-17. Rakensin kotona tietokoneen 76. Skepsis ry:n siht. 91-92, pj. 93. Kehitin 1997 (Psion) ja 2001-2015 (pc/mac) ohjelman, joka muuttaa valokuvat musiikiksi: http://www.synestesia.com/cd05/2005.html

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu