Perhosefekti on kelvoton metafora

Perhosefekti sai alkunsa alkeellisen  säämallin alkuarvon pyöristysvirheestä ja on metaforanakin puhdasta roskaa, koska se vääristää koko asian. Perhosefekti liittyy epälineaarisiin täydellisen pelkistettyihin malleihin luonnosta. Todellisuudessa perhosefektillä ei ole hölkäsen pöläyksen merkitystä, koska maailman on täynnä miljoonia kertoja suurempia vuorovaikutuksia. Malli ei ole todellisuus.

Samaan asiaan liittyy myös se, että ei ole mahdollista todistaa, että jokin systeemi on kaoottinen. Jos pelkistetty malli onkin kaoottinen, ei siitä seuraa, että pelkistämätön todellisuus olisi kaoottinen.

Fraktaalinen visuaalinen mallintaminen ei ole teorian muodostusta, mutta voi toki auttaa varsinaisen teorian rakentamisessa, joten ei voida puhua fraktaalimatematiikan selitysvoimasta.

Itseorganisoituvuus on niitä kemian nobelisti Prigoginen lanseeraamia termejä. Muita esimerkkejä ei hänellä tainnut olla kuin tuo yksi kemian ilmiö. Prigoginellä oli suuri tarve soveltaa mallejaan yhteiskunnallisiin asioihin ja suuri joukko puolivillaista väkeä onkin tarttunut hänen oppeihinsa. Jopa tieteellisissä artikkeissa siteerataan Prigogine-Stengersin kirjaa Order out of Chaos, jossa vastuu on kuitenkin lukijan. Jopa Ikujiro Nonaka, yksi knowledge managementin guruja,  on mennyt Prigoginen halpaan. Suomalaisista nyt puhumattakaan.

grohn

Asun Nauvossa, Bryssel 97-04 Tutkinto: teoreettinen fysiikka. Työura: Yliopisto, iltaoppikoulu, Ollituote, Kone, Telefenno, Telenokia, Tekes 84-97, yrittäjä Bryssel, Euroopan komissio (mm, km). Yrittäjä 05-17. Rakensin kotona tietokoneen 76. Skepsis ry:n siht. 91-92, pj. 93. Kehitin 1997 (Psion) ja 2001-2015 (pc/mac) ohjelman, joka muuttaa valokuvat musiikiksi: http://www.synestesia.com/cd05/2005.html

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu