Lapsi ja tietokone

Lauri Gröhnin artikkeli Tietotekniikka-lehdessä 12/1983

Mitä mikronuorista tulee isoina? Pitäisikö kotiin hankkia mikro? Mitä mikroilla voi tehdä kouluissa? Tietotekniikan ihmelaatikossaon ajatuksia ja ratkaisuja joka lähtöön. Onko lapsista tässä ajattelun sekamelskassa tehty tekniikan rottakokeiden välikappaleita? Esikouluikäiset lapsemme siirtyvät vuoden 2000 tienoilla tilanteeseen, jota me vielä tänään kutsumme työelämäksi. Silloin puhe mikroista on siirtynyt historiaan. Näistä asioista olisi keskusteltava enemmän. Asiallinen mielipiteidenvaihto edellyttää, että tuomme itse kukin esiin sen, mitä tarkoitamme tietoyhteiskunnalla, mitä tiedolla ja mitätietotekniikan ammattilaisella Ja miten nämä liittyvät toisiinsa – nyt ja tulevaisuudessa. Asian tekee vaikeaksi ilmeinen puute filosofiasta, joka ilmentäisi yksilöiden käsitystä tietotekniikan todellisuudesta. Filosofia on korvattu myyteillä. Muinaisissa myyteissä tieto aiheuttaa ihmisille ongelmia. Uusissa myyteissä rekisteröivä tieto on korotettu jalustalle ja tietotekniikka onsaanut uskonnollisen palvonnan sävyn.

Mikroja myydään luovuuden  taikakaluina

Leikkiminen on lapsille puuhastelua,joka on arvo sinänsä, useimmiten tavoitteetonta, divergoivaa, lopputulosta ei vaadita. Lapset myös pelaavat pelejä. Pelit ovat tavoitteellisia,perustuvat sääntöihin ja ovat siis konvergoivia. Näiden väliin sijoittuvat erilaiset sääntöleikit. Leikkivät eläimet pystyvät oppi-maan yrityksen ja erehdyksen kautta. Kaikki älykkäät eläimet leikkivät. Voiko mikroilla leikkiä? Pitääkö mikroilla leikkiä? Papertin kirjan”Mindstorms, Children, Computersand Powerful Ideas” hakemistossa eiole sanaa leikki, ei myöskään Masudan kirjassa ”The InformationSociety”. Yhdysvalloissa järjestettiin ensimmäinen koko maan käsittävä kokous leikin tiimoilta vuonna 1979. Esimerkki mikroleikeistä on maisema graafisella päätteellä, johon lapsi esim. komennolla BIRD voi si-joittaa linnun haluamaansa kohtaan,komennolla CAR auton ja niin edespäin. Kolmivuotiaatkin pystyvät korteilta kopioimaan sanoja näppäimistölle. Mutta kuvat ovat liikkumattomia ja touhu vastaa lähinnä paperinukkien leikkelyä tai legorakentelua. Luovuudelle tässä ei ole juuri sijaa. Ronald Reagan, mikropelien tunnetuin  puolestapuhuja, väittää pelien kehittävän motoriikkaa ja ha-vaintokykyä eli kouluttavan hyviksitaistelulentäjiksi! Jos tietokoneet nähdään informaa-tionkäsittelypeleinä, ei mikroilla ole sijaa leikeissä. Pienillä lapsillakin on teorioita maailmasta eli maailmankuva ja lasten käsittelemä tieto on siis korkeammalla tasolla, kuin mihin tietokoneet pystyvät. Toisaalta lapsen käsitejärjestelmät eivät ole sillä tasolla, että tietokonetta olisi mahdollista köyttää selittävän tai yhdistävän tiedon tuottamiseen.

LOGO-ympäristössä lapsi oppii oppimista

Papertin kehittämä LOGO-kieli onherättänyt toiveita uudesta oppimistavasta. Ihmisten toimintaa rasittaavaarallinen harhaluulo, että ”virheetön” ajattelu on hyvää ajattelua. Toisaalta epäonnistumisen pelko on oppimisen pahimpia esteitä. Jotta lapsi pystyisi oppimaan, on hänen säilytettävä itsetuntonsa virhetilanteissakin. LOGO pyrkii antamaan lapsille kyvyn  luoda, havainnoida ja iteroida, kyvyn oppia virheistä, kyvyn kommunikoida virheistä. LOGO-tietokoneympäristössä lapset oppivat rakastamaan virheitään. LOGO:n käyttöpitäisi aloittaa ennen esikouluikää, ennenkuin koulu ehtii luoda vääriä oppimisasenteita. Yksi tyypillisistä LOGO-ympäristön oppimistapahtumista on lasten toteuttama projekti, joka alkaa lasten paperille  piirtämästä kuvasta. LOGO:n graafisen kielen avulla lapset yrittävät generoida mieleisensä paperikuvan vastineen. Joskus tämä saattaa vaatia tuntikausien uurastuksen jossa vähitellen yrityksen ja erehdyksen kautta alkaa muotoutua lapsia tyydyttävä  lopputulos. LOGO:n keskeisimmäksi tekijäksi on osoittautunut suuri ajan tarve ja opettajan ratkaisevan suuri merkitys.Valitettavasti arviot LOGO:n saavutuksista osoittavat, että odotukset eivät täysin ole täyttyneet, kun LOGO:a käytetään esimerkiksi matematiikan opetuksessa. Merkitseekö tä-mä, että LOGO:sta puuttuu jotain vai  onko itse konsepti virheellinen? LOGO:n yhteydessä tutkijoille on tuottanut  myös yllätyksen, etteivät ainakaan  alle 10-vuotiaat lapset käytä mikroja luovaan kirjoittamiseen.

Koulut on organisoitu opettajien mukavuudeksi

Leikeissään lapsi elää oivaltavan tiedon varassa omassa kommunikaatio-yhteiskunnassaan. Leikeissään lapsiasiantuntevasti ohjelmoi maailmaansa  vuorovaikutteisesti, kunnes yhteiskunta koulun muodossa lopettaa varjaislspsuuden  . Koulussa lapsiin ahdetaan rekiste-röivää tietoa teollisen yhteiskunnantarpeisiin ja opetetaan tavaran massakäyttöön. Virallisissa tavoitteissa on  pyrkimyksenä selittävän ja yhdistävän tiedon jakaminen tietoyhteiskunnan kehittämiseksi ja lasten luovuuden ja innovatiivisuuden edistäminen. Muistaako kukaan, miten uutta  matematiikkaa kaupiteltiin tie-tokoneajan välttämättömänä edellytyksenä? Ennen kouluun astumistaan lapsettoimivat intuitiivisesti kuten suuretajattelijat: valitsevat koska, mistä ja mitä haluvat oppia. Ilmeisesti Steinerkoulu, Montessorikoulu ja Freinet-pedagogiikka hieman lähestyvättätä ajattelutapaa, mutta perusongelma on opettajissa. Valtiolliseen leipäopettajalaitokseen ei näitä opetusmuotoja voi istuttaa, koska needellyttävät opettajilta äärimmäisensuurta paneutumista opetustapahtumaan.

Toistaiseksi vain lupaus

Opetustelevisio ei ole kehittynyt merkittävästi kahdessa vuosikymmenessä. Ohjelmoitu opetus ei ole vastannut odotuksia. Kielistudiot eivät oletoteuttaneet kaikkia asetettuja toiveita. Nyt satsataan tietokoneisiin! Tietokoneavusteisessa opetuksessa onuseita strategioita, joista seuraavassamuutamia. Peleihin pohjautuva opetus onajankäyttömielessä oppilaita motivoivaa, mutta oppimistuloksista eiole kunnollisia arvioita. Simuloinnit ovat  olleet etenkin fysiikan opettajiensuosiossa. Syvällisessä mielessä ontämän opetustavan käyttö vasta perustutkimusasteella. Helposti yleistettäviä tuloksia ei siis ole vielä käytettävissä. Simulointeihin voidaan toistaiseksi suhtautua ”siellä-näkyy-jo-tain-peleinä”. Opetuskonetyyppiset ”sivunkääntäjä”-ohjelmat, joissa voidaan yhdistää tietokoneen ja videon käyttö, perustuvat passiiviseen valintatoimintaan. Ne tuskin ratkaisevat opetuksen ongelmia. Drilliharjoittelu sopii tokijoihinkin tilanteisiin. Tietoyhteiskunnalle pitäisi olla tyypillistä erilaisten tietokantojcnkäyttö tiedon hakuun ja ilmeisestimyös oppimiseen. Esimerkkejä ei kuitenkaan  juuri ole. Tietokoneavusteinen opetus on vielä lapsenkengissä, eikä käyttökelpoisuutta toistaiseksi ole vielä riittävästi pystytty todistamaan. Jos pystytään,nousee suomalaisten ongelmaksiriippuvuus maahantuojista. Olemmeko silloin myyjien armoilla? Terapia onnistuu, kun terapeuttipitää potilaasta. Kasvatus onnistuukun vanhemmat todella pitävät lapsista. Mikä on lapsen ja tietokoneensuhde?

Vammaiset mikromyynnin välikappaleina

Radiossa kerrottiin liikuntakyvyttömästä nuoresta, joka suussaan pitämällään kynällä ohjelmoi erikoisrakenteista mikroaan. Hän toimii samalla sihteerinä eräässä mikrokerhossa, jonka jäsenten kanssa hän pystyy kommunikoimaan mikrollaan.Tietoyhteiskuntaako parhaimmillaan? Mikroilla voidaan auttaa motorisesti häiriintyneitä, autistisia ja puhevammaisia lapsia. Tämä on erittäin hyvä  asia. On nähty tarve ja innovoitu ratkaisuja. Kuitenkin vammaisten auttamista  käytetään keppihevosena mikrojen  yleispätevän lapsille hyödyllisyyden osoittamiseksi. Jos yksi tarvitsee kainalosauvat, pitääkö kaikille hankkia kainalosauvat? Usein väitetään, että lapset, jotka eivät ole menestyneet tavanomaisessa koulussa , ikäänkuin ”heräävät” päästessään tietokoneavusteiseen ope-tukseen. Onko tietokone tällöin lääke, huume vai kahleiden poistaja? Tietokoneiden kielenä on Orwellin”newspeak” ja tietokone antaa lapsille Huxleyn ”somaa”!

Väline on viesti, sanoi McLuhankin

Ihmisten älykkyys lisääntyy, jos aivoille annetaan kasvuaikana riittävästi töitä. Voiko mikro toimia ärsykeköyhyyden poistajana? MattiBergström väittää: ”Aktiivista toimintaa vaativa mikroilu saattaa lapsille olla parempi vaihtoehto kuin passiivinen  television katselu.” Kannattaako paha korvata pienemmälläpahalla? Puhutaan elektronisesta vetäytymissyndroomasta, uusintroverteistä, tietokonereviireistä. Mikroihin vihkiytyneissä nuorissa saattaa olla niitä, jotka pakenevat ongelmia ja niitä, jotka  etsivät ongelmia. Vai onko kyse pelkästään  ihmissuhdeongelmien korvaamisesta kuvaputken kvasiongelmilla? Kouluissa oppilaat istutetaan päätteiden ääreen, jolloin heidän ei tarvitse ratkoa tunnepohjaisia ongelmiaan.koulut rauhoittuvat. Arvata saattaa, minkä kannan opettajat ottavat mikroihin. Toisten toive on toisten pelko.

Kotimikroilu

Lapselle on tärkeää turvallisuudentunne ja kokeileminen. Lapsi oppiimonia asioita parhaiten toisilta lapsilta. Onko mikro lapsille toinen lapsi, palvelija vai auktoriteetti? Toivottavasti mikrot eivät ole uusi tapa sysätä lapset nurkkaan. Lapsille halutaan antaa uusi harrastus. Toistaiseksi ainakin mikroleirien lapset ovat olleet varakkaista perheidtä, joissa oletetaan, että tietotekniikkaan kannattaa satsata. Elek-troniikka-askartelu on muuttunut ohjelmien rakenteluksi. Nuori ohjelmointikilpailun osanottaja tunnustaa Helsingin Sanomissa: ”Tietokoneharrastus on melko yksinäistä. Siinä uppoaa täysin omaan maailmaansa.” Asian toisesta puolesta varoittelee puolestaan Pertti Järvinen niitä, jotka haaveilevat atk-työskentelystä kotona: ”Atk:n käyttö vaatii  keskittymistä, joka ei onnistu ainakaan  lapsiperheissä. Ihmisen harmoninen kehitys edellyttää työskentelyä muiden ihmisten kanssa.” Kotimikroilla tehdään musiikkia” sävelletään” eli editoidaan nuottejaja toistetaan automaattisesti – siinä oiva nykyajan posetiivi. Kun lapset ennenvanhaan heittelivät pihalla toisten kanssa esim. tikkaa, he nyt mikrolla tuhoavat avaruusaluksia ja kun ennen  pihalla potkittiin kiviä, nyt sysitään nuotteja kuvaputken viivastolle. Kehitys kehittyy? Muinaisillekreikkalaisille tekniikka tarkoitti oppia ”luonnottomuuksista”. Silja Linko-Lindh kirjoittaa Uudessa Suomessa: ”Läksyjen lukeminen tietokoneen avulla on toistaiseksi vienyt ohjelmoijaäidin ajan niin tyystin, että koneen toiseksi käyttöalueeksi tarkoitetun arkistoinnin ja kotitaloudessa jonkin verran hyödyttävän budjetoinnin ajaminen koneelle on toistaiseksi kesken. Se vie aikaa ja aiheuttaa vielä ongelmia, mutta sitä suurimman ilon ja ajansäästön uskonsiitä saavani.” Siitä vaan koti ostamaan ja ohjelmoimaan, naiset myös. Useimmat mikropelit on suunnitellut ”poika” pojille. Tästä löytyi USA:ssa markkinarako. Tytöille kehitettiin pelejä ja ne saavuttivat suuren suosion myös tyttöjen keskuudessa. On todettu, että tytötkin haluavat koulussa  puuhailla mikroilla kunhan heidän  ei tarvitse kyynärpäillään taistella poikien kanssa operointivuo-roista. Aikaisemmin USA:ssa tietokoneleireille poikien ja tyttöjen suhdeoli 8:1, nyt 3:1.

Ammatti ohimenevän tietoyhteiskunnan tarpeisiin?

Markkinamiehet sinkoavat ilmoille julistuksia nuorista tietokoneneroista, jotka ohjelmoivat kilpaa. Vanhempia kehotetaan varmistamaanlastensa tulevaisuus mikron hankinnalla. Pekka Tolonen sanoo Tietokonelehdessä: ”Jos tietokoneiden käyttöä ei opi nyt nuorena, menestyminentulevaisuuden tietoyhteiskunnassa jää pakostakin heikoksi.” Kerrotaan myös nuorista, jotka myyvät  tekemiään ohjelmia yrityksille. Ehkä nämä nuoret ovat muunnelma entisajan keksijöistä, jotka usein  ilman teknologista tietämystä kehittivät hyödyllisiä kapineita. Samoin kuin Suomen teknologian tule-vaisuutta ei voi jättää yksityisten keksijöiden varaan, on myös näitä nuoria pidettävä  lähinnä kuriositeetteina. Jos pitäisi ennustaa, millaisistanuorista tulee hyviä ohjelmistotyön ammattilaisia , voisi veikata, että ainakin eräästä Martista, jota haastateltiin Omamarkassa: ”Kaikkein kiinnostavinta on nimenomaan ohjelmien tekeminen, ei niinkään itselopputulos. Monia tekemiäni pelejä en  ole edes viitsinyt pelata. Viime kesänä suunnittelin kaverini kanssa erästä tietokonepeliä  viikon kesämökillä prlkästään  paperilla. Vasta kaupungissa ohjelmoimme sen tietokoneeseen. En tähtää ainakaan toistaiseksitietokonealalle. ” Monista nuorista tulee tietokoneiden luovia ja innovoivia käyttäjiä.Entä atk-ammattilaisia? Toistaiseksikysyntä jatkuu voimakkaana. Entävuonna 2000? KATKO-työryhmä ar-vioi atk-korkeakoulutettujen tarvetta seuraavalla tavalla: Eräässä kyselyssä toukokuussa  1980 kysyttiin atk-vastuuhenkilöiltä, paljonko ja minkälaisia ihmisiä yrityksessä tarvitaan vuoden 1984 lopussa. Vastaukset saatiinja tästä KATKO-työryhmä ekstrapoloi syksyllä 1982 tarpeen vuodelle 2000: Tähän kaikissa yhteyksissä vedotaan. Kysyttäköön seuraavaksi opettajilta, mitä vuonna 2000 pitäisi koulussa lapsille opettaa. Atk-ammattilaisten tärkein tuottavuustekijä tänään on ryhmätyötaito. Sitä taitoa uskaltaa ennustaa tarvittavan vielä vuonna 2000. Mihin? Se onkin jo toinen juttu.

Kannattaako hankkia kotimikro?

Kannattaa, jos mikro on suomalainen ja halpa! Kannattaa, jos mikronohjelmistot ovat suomalaisia! Kannattaa, jos mikrolla on todellistakäyttöä – vanhemmille! Mikrojen lapsille tuottamaa mahdollista merkittävää hyötyä ei toistaiseksi ole näytetty  toteen. Mieliämme tullaan yhä  enemmän pommittamaan seuraavan tyyppisillä iskulauseilla: ”Tällä koneella pikkulapsikin tekee ihmeitä.” Olkaamme järkeviä.

(Lauri Gröhn Tietotekniikka 12/83)

 

Julkaisematon liite tekstiin ”Lapsi ja tietokone”

MENU
JUSSI, KUOKKA, PELTO
ARVOT, TIETO, KOULUTUS

TIETOKONE, OHJELMA, ALGORITMI

THTEISKUNTA, TIETOTEKNIIKKA, RATIONALISONTI

PERHE, KOTI, ?

LAPSI, MIKRO, ?

TIETO, OPETUS, ?

Millä sanoilla kysymysmerkit voidaan korvata?
(Taulukon idea syntyi Abraham Maslowin ajatuksesta:
”Mies, jolla on vain vasara, näkee koko maailman naulana.”)
TIEDON KOLMIJAKO

REKISTERÖIVÄ TIETO:

Jalostamatonta raaka-ainetta
Käsittely tietokoneistettavissa (rationalisointi)
Saaste: tietosanakirjat, tietokilpailut

SELITTÄVÄ JA YHDISTELEVA TIETO:

Tutkimustieto, usein mallinnettavissa
Tietokone apuvälineenä
Saaste: pseudotieto (biorytmit jne.)

OIVALTAVA TIETO

Maailmankatsomuksen aineksia (esim. arvot)
Tietokoneilla ei osaa eikä arpaa
Saaste: äärimmäisajattelu (uskonnoissa jne.) 3

Tätä tiedon kolmijakoa on käyttänyt ainakin professori Juhani Pietarinen.
Tulkinta on kirjoittajan.
KOMMUNIKAATIOYHTEISKUNTA
TEOLLINEN YHTEISKUNTA:
Ohjelmoi luontoa, energiaa
Tieto on valtaa
Koulutus teollisuuden tarpeisiin
Filosofia: positivismi
Ongelma: fysikaalinen entropia (saasteet)
TIETOYHTEISKUNTA: (siirtymävaihe ? )

Tietotekniikka teollisuuden tarpeisiin (ihminen-kone kommunikaatio)
Tieto on kilpailutekijä
Koulutusoptimismi, koulutus opettajakeskeistä
Filosofia: teknologinen determinismi
Ongelma: tiedon entropia (rekisteröivän tiedon määrä kasvaa suhteessa selittävään, tietopankit)

KOMMUNIKAATIOTHTEISKUNTA:

Haasteita, vaihtelua elämyksiä, puuhastelua (yksilö—yksilö kommunikaatio)
Tieto on arvo sinänsä
Koulutus oppimista oppimaan, persoonalliseen kehitykseen
Filosofia: ?
Ongelma: arvojen entropia (ritualisoituminen)

Kommunikaatioyhteiskunnan käsitettä on käyttänyt professori Pentti Malaska.
Tulkinta on kirjoittajan.
TIETOTEKIIIIKAN KÄYTTÄJÄT TULEVAISUUDESSA
MASSAKÄYTTÄJÄ:
Kohde: automaattivaaka, tekstimaatti, pelit jne.
Koulutus: toinen lukutaito
Tarve: jokainen kansalainen
LUOVA JA INNOVOIVA KÄYTTÄJÄ:

Kohde: Tutkimus, tieteellistekninen laskenta, talouden ja hallinnon järjestelmät, tuotannon järjestelmät, suunnittelun ja johtamisen järjestelmät, kaupan ja palvelujen järjestelmä, julkisen hallinnon järjestelmät, tietoliikenne, jne.
Koulutus: kunkin alueen erikoiskoulutus + käyttäjäkoulutus (ajoittainen uudelleenkoulutus)
Tarve: lisääntyy valtavasti

AMMATTILAINEN

Kohde: ohjelmistotyö
Koulutus: ohjelmistotyön erikoiskoulutus (tuottavuus ja laatu tärkeitä, jatkuva koulutus)
Tarve: vähenee ennen pitkää

Tätä luokittelua ei ole yleisesti hyväksytty.

 

grohn

Asun Nauvossa, Bryssel 97-04. Tutkinto: teoreettinen fysiikka. Työura: Yliopisto (kurssiassistentti 2v.), iltaoppikoulu, Ollituote, Kone, Telefenno, Telenokia, Tekes 84-97 (erikoistutkija, konsultti, Euro-infon päällikkö), yrittäjä Bryssel, Euroopan komissio (puiteohj.). Yrittäjä 05-17. Rakensin kotona tietokoneen 76. Skepsis ry:n siht. 91-92, pj. 93. Kehitin 1997 (Psion) ja 2001-2015 (pc/mac) ohjelman, joka muuttaa valokuvat musiikiksi: http://www.synestesia.com/cd05/2005.html

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu