Vain yksi paholainen?

Olen tutkiskellut kristillisyyttä uskontona melko paljon ja kirjoittanut kirjankin Kristillinen filosofia. Uskonnossa, jota edelliset 2000 vuotta on muokannut, on tarkoitus pitää ihmiset maapallolla, tavallisessa arkielämässä, eikä pitää tulevaisuuksien taivaita ainoina mahdollisuuksina kuoleman jälkeen. Parempaan ihmisellä pyrky ja oikeuskin, mutta olisi hyvä tunnistaa ja hyväksyä itsensä kuitenkin. Miksi vain yksi paholainen, miksi vain yksi Jumala? Ehkä siksi, että koska kirkossa on kysymys uskonnosta, jossa kuuluu voida keskittyä nimen omaan omaan kehitykseensä ihmisenä, kirkko ei halua hajottaa ihmisten uskonmaisemaa kovin laajaksi. Tätä kannattaa verrata kirjaan Roomalainen kalenteri. Silloin usko ja uskomukset oli kuin monet kivijalkakaupat nykyaikana: eri henkisiä asioita hoidettiin eri temppeleissä. Ajan laskun alun päätös alkaa laskea vuosia tarkoitti myös uskonpuhdistusta kaikista temppeleistä ja on luotu yhden ”luukun” palvelu kaikelle henkisyydelle. Henkisiä siis on suuri kirjo kuten ihmisiäkin henkisesti: hyviä ja pahoja, kaikki kuitenkin inhimillisiä ihmisiä. Ja onko mitään suurempaa: on. Taiteessakin tämä näkyy, muussakin kuin kirkkotaiteessa. Puut, tähdet, linnut, pilvet, Jumala pilven päällä, enkelit taivaalla, taiteen kuvitusta voi pitää ihmisen mielen kuvituksena, mutta uskon avulla myös henkisesti totena.