112. Mitä tehtiin, mitä jäi tekemättä – mitä aiomme tehdä vai aiommeko?

Vuodenvaihde on lahjojen ja lupausten aikaa. Aiheemme keskiössä eli oikeudenmukaisuuden toteutumisessa maan päällä tai edes maassamme, on ihminen. Asiantuntijoiden mukaan hallituksen tulisi kohdentaa (YLE Uutiset 26.12.2019) työllistämistoimet yli 55-vuotiaisiin. Yhtäältä nuorisotyöttömyyden, nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden jatkuvan kasvun ja noin 200 000 piilotyöttömän sekä toisaalta jyrkästi alenevan syntyvyyden maassa uutinen on ristiriitainen. Ristiriitaa syventää muistot puheista ja tekemättä jättämisistä vuodelta 2013. Silloinen työministeri Lauri Ihalainen hoiteli nuorisotyöttömyyden jopa Euroopan laajuiseksi vientituotteeksi nimeämällään nuorisotakuulla. Nuorisotyöttömyys kasvoi. Silloinen valtionvarainministeri Jutta Urpilainen ei jäänyt huonommaksi todetessaan 11.7.2013 niin ikään uutisissa keskittyvänsä ”55-vuotiaiden työllistämiseen, koska nuorisotakuulla nuoret oli jo hoidettu”. Jäikö homma kesken?

Entä tänään? Miksi kaivella vanhoja? Onhan evoluutiokin ikuista. Nousujohteisena juuri siinä korostuu kuitenkin a) ihmiselle suodun omantunnon merkitys vastakohtana eläimellisille vaistoille, b) ihmisen ja eläimen välinen kuilu mitattaessa ihmisen henkistä kehitystä, c) moraalin ja moraalittomuuden välinen taistelu sekä d) yhtäältä ymmärtäväisen ja toisaalta täyttä ymmärrystä vailla olevan eli tyhmän miehen ero hahmottaa oikeudenmukaisuus ja sen vaikutus kohtaloomme.

Tutustumalla historiaan saatamme välttää toistamasta virheitämme. Jos kuitenkin jo tavoite on väärä tai se puuttuu kokonaan ei menetelmäkään voi olla oikea. Esimerkkinä siitä käy Helsingin kaupungin joulukuussa 2019 tekemä päätös korjata terveyskeskuslääkäripula nostamalla heidän palkkaansa ensin 250 ja myöhemmin vielä 1 000 eli yhteensä 1 250 eurolla. Hoitajat saivat tyytyä 70 euron korotukseen. Oikeudenmukaisella 3.1:n kertoimella hoitajien palkka olisi edellyttänyt 322 euron korotusta. Asiaan palattaneen. Tosiasiassa 70 lääkärintointa on täyttämättä. Inhimillisenä hintana se ilmenee paitsi terveyskeskuksissa mm. myös vanhustenhoidon ongelmina, sairaaloiden hoitohenkilöstöpulana, nuorten mielenterveyspalvelujen rapautumisena, kouluterveydenhoidon puutteena sekä kyykistysliikkeen epäonnistumisena jopa 16 prosentilla viidesluokkalaisista pojista (valtakunnallinen Move-mittaus) ja nuorten työkyvyttömyyspäätösten lisääntymisenä. Luetteloa voisi jatkaa.

Maamme on osa kansakuntien merestä siinä missä Helsinki osa valtakuntaa. Oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon tulee jakamattomana yltää kaikkialle. Helsingin päätös osoittautunee yhtä tyhjäksi kuin konsanaan ministerien sanat vuonna 2013. Kehotus ”etsikää ensin Jumalan valtakuntaa” sisältää myös menetelmän sen löytämiseksi. Menetelmä koostuu rehellisyydestä, syy- ja seuraussuhteiden tajusta sekä oikeudenmukaisuudesta, mikä viimeksi mainittu käsitteenäkin on ymmärrettävissä vain yhteiskunnallisena.

Vuorisaarna yhteiskunnallisena kehotuksena tarkoittaa myös työn sekä siihen liittyvien olosuhteiden, jatkuvan perehdyttämisen ja jatkokoulutuksen saattamista niin korkealuokkaiseksi, kunnianhimoiseksi ja tavoiteltavaksi, että sieltä pakenemisen sijasta sinne hakeudutaan. Toisin meneteltäessä työ altistuu kilpailutettavaksi, halvimman tarjouksen perusteella toteutettavaksi ja sisällöltään pikemminkin suojatyötä muistuttuvaksi kuin haastavaksi ja joka tapauksessa vähemmän kunnianhimoiseksi. Päättäjille ehkä yllätykseksi työtätekevä ihminen, myös lääkäri – mainitsematta edes kirjasto-, solsiaali-, kotihoidon- tms. työntekijöitten armeijaa – osoittautuu yleensä työtään arvostavaksi, siitä kiinnostuneeksi ja työntekijänä kunnianhimoiseksi, jolloin raha merkitsee vain riittävän toimeentulon mahdollistamista. Heidän työnsä tulokset ja niiden jatkuva, kunnianhimoinen kehittäminen koituvat yhteiskunnan ja palvelujen käyttäjien hyväksi. Olen melkein kuulevinani niin lääkärien, hoitajien kuin muidenkin huudahtavan päättäjille: Työmme, sen ammatillinen kehittäminen, siihen liittyvät olosuhteet ja käytettävissä oleva aika ovat rahaakin tärkeämpiä. Tästä on kysymys.Eikö teitä politiikkoja edes hävetä!?”

HannuAhti

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista. Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu