119. Fasismi ja korporatismi – entä vuorisaarna?

Viimeaikaisessa poliittisessa keskustelussa fasismi on ilmennyt niin Perussuomalaiset Nuoret ry:n kuin vasemmistoliittolaisessakin; ”mielestäni meidän tulee tappaa fasistit”, sanankäytössä. Edellinen pitäytyy sanallisella, jälkimmäinen toiminnallisella tasolla; ”Eniten mua kiinnostaa, et miksei noita oo ammuttu jonkun ladon alakerrassa”. Hämmennystä tässä yhteydessä herättää vasemmistoliittolainen näkemys, että tämän lisäksi myös ”llmastonmuutoksen kieltäjät pitäisi ampua”.

Sanailijoiden selvitellessä kantojaan on ensinnäkin syytä todeta mm. fasismin, sosialismin, liberalismin, kommunismin ja kapitalismin käsitteinä liittyvän pyrkimykseen muokata ja ylläpitää yhteiskunnallista järjestelmää. Toiseksi on perusteltua kysyä sen pahan perään, jonka pelkkä fasisti-sanan lausuminen herättää. Ajallisesti on silloin palattava 1920-luvun Eurooppaan. Tuolloin sosialismin ja kapitalismin välille Benito Mussolinin rakentamaa kolmatta vaihtoehtoa eli fasistista talousjärjestelmää luonnehdittiin sanalla kansallinen korporatismi. Mussolini sosialisoi teollisuutta, ylläpiti palkka- ja hintasäännöstelyä sekä perusti erityisesti valtiojohtoisia yrityksiä. Tämä mahdollistui valtion toimiessa korporatiivisesti. Eli valtiota johdettiin toinen toisistaan riippuvien järjestöjen ja etujärjestöjen avulla, joiden jäsenyys oli vain näennäisesti vapaaehtoista ja joista valittiin näennäisdemokrattiset edustajat parlamenttiin. Vastaavanlaista näennäisvapautta kuvaa tänään SAK-laisen Teollisuusliiton johtaja Jyrki Alapartasen helmikuinen hyökkäys sitoutumatonta ”rikkurityövoimaa” vastaan muistuttamalla samalla ay-liikkeellä olevan keinoja myös ”yritystoiminnan hankaloittamiseen”.

Miten korporatismi, mitä nimeä siitä sitten käytetäänkin, toimii tänään? Parlamentarismissa se toimii tavalla, jossa yhteiskunta joko ulkoistaa itselleen kuuluvia tehtäviä eri toimijoille, tehden nämä jatkossakin yhteiskunnasta taloudellisesti ja toiminnallisesti riippuvaisiksi tai jossa järjestöt, ylikansalliset yritykset, yhteisöt, ay-liike ja työnantajayhdistykset omivat ulkoparlamentista valtaa sanellen ehtonsa ohi parlamentin. Se ei ilmene ainoastaan poliittisissa virkanimityksissä, vaan kautta yhteiskunnallisen päätöksenteon. Lyhyesti sanottuna korporatismi Mussolinin innoittamana tarkoittaa järjestövaltaa, jota kuvaa usein toistettu arvio maamme eduskunnan muuttumisesta ja muuttamisesta pelkäksi kumileimasimeksi.

Järjestöjen eli kollektiivisten henkilöiden (yhdistysten, puolueiden, yritysten, säätiöiden, ay-liikkeen yms.) toimia on uutisoitu näyttävästi. Uutisista viimeinen liittyy rakennusyhtiö SRV:n ilmoitukseen myydä maan suurimmalle, lähes 35 000 vuokra-asuntoa omistavalle kiinteistösijoittaja Kojamo Oyj:lle seuraava Kalasatamaan rakenttava pilvenpiirtäjä vuokrahuoneistoiksi. Kojamo Oyj, jonka omistuksesta noin 40 prosenttia kuuluu työntekijäjärjestöille, kilpailee huoneistovuokrausalalla tavalla, joka eräitten selvitysten mukaan nostaa ja vääristää vuokria. Pienituloiset vuokralaiset, usein nuoret ja eläkeläiset, puolestaan nauttivat tulonsiirtoina asumiseen liittyviä avustuksia, jotka lopulta jäävät muiden veronmaksajien maksettaviksi. Yleishyödylliseksi luokiteltu vuokranantajataho (toimii yleiseksi hyväksi, ei kohdistu rajattuun henkilöpiiriin eikä tuota taloudellista etua) ja näin verovapautta nauttiva ay-liike on osa järjestelmää, joka toimii osana suurempaa korporatiiviseksi luonnehdittavaa kokonaisuutta. SRV:tä ja Kojamo Oyj:tä koskeva uutisointi kertoi nimittäin näiden keskenään tekemän sopimuksen koskevan myös viittä muuta Pasilaan, Munkkiniemeen, Pitäjänmäelle ja Espoon Perkkaalle rakennettavaa vuokratalokohdetta. Miten tämä liittyy kunnalliseen kaavoitukseen, päätöksentekoon ja niiden takana oleviin sidosryhmiin on jokaisen tiedossa. (YLE MOT-ohjelma (16.9.2019) Sos.dem. Kunnallisjärjestö ry, Säynätsalon Työväenyhdistys ry sekä ARA).

Onkin toisaalta hämmentävää, miksi työnantajapuolen Elinkeinoelämän keskusliitto, jonka puheenjohtajana SRV:n suuromistaja toimi vuosina 2013-2014, edelleen perii ja tulouttaa ammattiliittojen jäsenmaksuja. Samalla se jyrkästi vastustaa Suomen Yrittäjien toistuvia vetoomuksia paitsi saada itsenäinen neuvotteluasema työmarkkinapöydissä niin myös tämän ehdotuksia luopua ammattiliittojen jäsenmak-sujen perimisestä. Kaikki tämä huolimatta siitä, että juuri Suomen Yrittäjien piirissä syntyvät useimmat uudet työpaikat. On kuitenkin muistettava, että myös Mussolinin luoma korporatismi edellytti aikoinaan niin työnantajien kuin työntekijöittenkin kuulumista järjestelmään. Näin nähtynä demokratian ja yksittäisen kansalaisen kannalta taistelu kaiken kattavaa korporaatiota vastaan on ensisijaista.

Missä vuorisaarnan edellyttämä Jumalan tahdon eli oikeudenmukaisuuden toteutuminen maan päällä on ohitettavissa ”vanhojen akkojen uskonnollisena lätinänä” siinä jokaista kansalaista koskettava korporatismi (työttömyyttä aiheuttavana, eriarvoisuutta lisäävänä, työperäistä maahanmuuttoa vastustavana) pelkästään jär-kyttävän historiansa vuoksi näyttäytyy niin pelottavana, etteivät sitä edes miehiset miehet tohdi kutsua sen oikealla nimellä. Yksilötasolla fasisti-sanalla retostelijaan tai pilkkakirveen käyttäjään tulee suhtautua tavalla, ettei ”se, mikä menee suusta sisään, vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen”. Ongelma on pikemminkin siinä, ettemme uskalla tunnustaa ylläpitämäämme järjestelmää epäoikeudenmukaiseksi eli aikanaan jo tuomituksi.

HannuAhti

Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista. Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu