82. Ulkoistettu rakkaus – syrjäytyminen – yhteiskunnan mureneminen

Uuden testamentin ehkä useimmin toistuva sana on rakkaus. Jopa Jumalan sanotaan olevan rakkaus. Entä inhimilliset ominaisuudet? Kuulemma silloinkin ”suurin niistä on rakkaus”. Miten rakkaus istuu vuorisaarnan yhteisöllisyyttä korostavaan sanomaan?

Riippumatta suhtautumisesta luomiskertomukseen tai evoluutioteoriaan, jotka eivät sulje pois toisiaan, sanotaan, että ”niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa”… jne. Jumalan rakkauden ensisijainen koh-de on siis maailma. Evoluution varsin myöhäisessä vaiheessa eläimistä poiketen vain ihmiselle suotiin omatunto. Taus-taksi tapahtuneelle Jumala luopui vallastaan, siirsi sen ihmiselle asettaen kuitenkin sisäisen äänen, omantunnon ihmi-sen toiminnan vartijaksi. Luomistyö, evoluutio jatkuu kuitenkin edelleen ihmisen ollessa siinä keskeisessä asemassa. Näin ymmärrettynä ihminen ja ihmiskunta säilyy (pelastuu) vain osana jatkuvaa kehitystä ”Jumalan työtoverina”.

Maailma on siis Jumalan rakkauden kohde, ei ihminen, et sinä enkä minä. Eräässä mielessä ihminen ei enää tarvitse Jumalaa, vaan Jumala tarvitseekin ihmistä. Ihminen pelastuu siis vain hänen työtoverinaan osallistuessaan luomis-työhön. Aineellisessa maailmassa toimiva, olemukseltaan henkisenä ihminen käyttää työkalunaan fysiikan lainalai-suuksiin verrattavissa olevaa moraalin lainalaisuutta. Mikäli ihminen kuitenkin osoittautuisi kelvottomaksi eli omaatun-toaan hylkiväksi, luonto ihmisineen tuhoutuu. Muustahan ei tänään puhutakaan joskaan sen yhteydessä ei mainita omaatuntoa. Rakkaus on sen vuoksi nähtävä yhteisöllisenä, ei siirappisen uskonnollisena menetelmänä ja voimana. Juuri siitä, yhteiskuntaa ja tarvittaessa sen rakenteita muuttavana voimana, ”me olemme oppineet tuntemaan rak-kauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä”. Sitä ilmentävää työtoveruuskäsitettä kutsutaan nykykielellä elämän tarkoitukseksi vastakohtana tarkoituksettomalle elä-mälle. Siitä puolestaan selittyy vuorisaarnan kehotus; ”etsikää ensin Jumalan valtakuntaa”, tarkoitusta elämälle.

Aikaansa sidottu, myyttinen käsite Jumalan valtakunnasta tarkoittaa, ettei se ”ole syömistä eikä juomista, vaan van-hurskautta” eli oikeudenukaisuutta, oikeamielisyyttä. Oikeudenmukaisuudella puolestaan on merkitystä ainoastaan osana yhteisöä. Pylvään huipulla istuvalle, ihmisten kepin nokassa ruokansa nauttivalle pylväspyhimykselle sanalla oikeudenmukaisuus ei liene juurikaan käyttöä. Hän edustaa istuessaan ja ruokaa odottaessaan uskontoa.

Vuorisaarna korostaa ymmärtäväisen eli viisaan miehen ja naisen astumista näyttämölle. Ihminen jopa ihmiskunnan tasolla onkin tiedostanut ongelmistaan ajankohtaisimmaksi ilmastonmuutoksen tarpeen. Tosin mm. Lufthansan pää-johtajan mukaan lento­matkustajien määrä kasvaa tänäkin vuonna, koska ”ihmiset haluavat lentää”. Vastoin galluppeja valtion omistaman Finnairinkaan asiakkaista ”vain harva kertoi kuitenkaan vähentäneensä lentämistään ilmaston vuoksi”.

Henkensä meidän edestämme” antaneen Jumalan rakkaus menetelmänä ei ole vielä saavuttanut tajuntaamme. Luo-vutettuaan vallan ihmisille Jumala asetti omantunnon ihmisten vartijaksi. Hän oletti rakkautensa muodostuvan mallik-si, jossa ”meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä”. Oveluudessaan ihminen korvasi kuitenkin itsensä eli vastuunsa keinotekoisilla oikeushenkilöillä, joiden nimissä tehdään sopimuksia ja sitoumuksia. Vastuu päätöksistä ja niiden seurauksista siirtyy taustalla olevilta fyysisiltä henkilöiltä keinotekoisille henkilöille. Koska niillä ei ole omaatun-toa ne ovat laillisesti vapaita toimimaan ihmisten säätämien normien mukaisesti. Ilman omaatuntoa ja tunne-elämää keinotekoinen henkilö on myös kykenemätön rakastamaan. Vastuusta vapautuneina keskitymme ihmisinä vain it-seemme, viihdyttämiseemme, omaisuutemme kartuttamiseen tms. Vähentämällä rakkaudesta eli vastuusta oman itserakkautemme saatamme huomata, ettei jäljelle olekaan jäänyt juuri mitään.

     

    HannuAhti

    Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut sen yhteydessä useita syrjäytyneitten nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä, osuuskuntina ja sosiaalisena yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista. Tutustu kirjaan: omatunto2018kirja.wordpress.com

    Ilmoita asiaton viesti

    Kiitos!

    Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu