Pelkäsikö valvontakomissio Malmilla turvallisuutensa puolesta?

Lähihistoriaamme perehtyneille ylempi valokuva valvontakomission neuvostoliittolaisten sotilasjäsenten saapumisesta Malmin lentoasemalle 23.9.1944 on hyvin tuttu. Mutta moniko on huomannut, että tämä diplomaattistatuksella maahan saapunut ryhmä oli hampaisiin saakka aseistautunut?

Usein tästä aiheesta julkaistaan vain ylempi valokuva tummahkona vedoksena, jolloin parijonossa ensimmäisenä oikealla kulkevan kantamus sulautuu manttelin harmauteen eikä kiinnitä huomiota, joskin tarkemmin katsoen sen luonne selviää. Käsimatkatavarana ei olekaan salkku kuten monilla muilla, vaan ilmeisesti ППШ-41 (PPSh-41) -konepistooli, jota matkustaja kantaa sen lippaan kiinnityskohdasta. Parilla muulla näkyy toisen käden otteessaan hihna jollekin selässä kannettavalle.

Toinen, harvoin nähty alempi kuva samasta tilaisuudesta on toiselle kymmenelle menevästä jälkijoukosta, josta lähes jokainen kantaa hihnasta selässään samanlaista asetta piippu alaspäin, tukin perä olkapään takaa näkyen. Monilla on vyötäröllään pyöreä kantolaukku, ilmeisesti rumpulippaalle, joka ensimmäisellä miehellä on aseessa kiinni. Olkapolettien arvomerkit lienevät luutnanteista majuriin.

Mutta miksi tämä joukko tulee Suomeen valvomaan aselevon ehtojen noudattamista näkyvästi aseistautuneena? Pelkääkö se, että diplomaatin statuksestaan huolimatta he joutuisivat Malmilla tulitaisteluun, torjumaan petollisia vastaanottajiaan sarjatulella henkensä kaupalla kunniakkaaseen loppuun saakka? Vai haluavatko he tällä alleviivata suurvallan sotilaallista mahtia, ikään kuin se olisi suomalaisille jotenkin epäselvää ilman tarkkailijaryhmän omaa tulivoimaa?

Tämän yksityiskohdan Neuvostoliitossa etukäteen miettineellä näyttää olleen todella villi mielikuvitus. Jos kenellä tahansa on asialle pätevä selitys, haluaisin mielelläni tietää sen. Tähän mennessä suomalainen julkisuus on harkitun armeliaasti jättänyt esittämättä oudon jälkimmäisen kuvan.

* * *

Kuvat löytyvät internetistä, sekä SA-Kuva.fi että Sotasampo.fi -tietokannoista, joissa ne ovat sellaisinaan skannattuina kaikkine teknisine valotusvirheineen ja naarmuineen. Yksinkertaisellakin kuvankäsittelyohjelmalla niistä saa silti usein hyviä ja sävykkäitä.

Yllä olevat kuvat on ottanut TK-valokuvaaja, sotilasvirkailija Osvald Hedenström, jonka kuvista pidän monia valokuvauksellisesti aivan loistavina dokumentteina. Jatkosodasta häneltä löytyy yli 3500 kuvaa, joista monet ovat toki rutiininomaisia, kuten varusteiden, teknisten kokeiden ja koulutuksen tallentamista Puolustusvoimien käyttöön tai eri henkilöryhmien kokoontumisia ja seremoniallisia tilaisuuksia. Kuvien joukossa erottuu kuitenkin monia suoranaisia klassikkoja, kuten Tali-Ihantalan taistelusta panssarivaunun savuavat romut sen tuhoajien kulkiessa ohi aseineen, kuvia Mannerheimin virkaanastujaistilaisuudesta presidentiksi 4.8.1944, rauhanvaltuuskunnan lähdöstä Helsingin asemalta, ulkomaisista arvovieraista, kunnianosoituksista jne.

Hedenströmillä on selvästi ollut taiteellista lahjakkuutta etsiä sommittelu, valaistus, kuvakulmat ja muut valokuvan keinot aiheiden visuaalista tehoa korostaen, ja hänet näyttää käsketyn paikalle missä tahansa jotain historiallista ja merkittävää on haluttu ammattimiehen ikuistamaksi. Hänen kuviaan on sittemmin levinnyt myös kansainväliseen käyttöön.

Niin raskasta ja kauheaa kuin sota onkin, meillä on kansainvälisesti harvinainen kulttuuriperintö näissä dokumenteissa. Kuvat voivat sisältää erikoisiakin piirteitä, joita ei muualta voi huomata.

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu