SUOMI KAKSIPUOLUEJÄRJESTELMÄÄN?

Kokoomuksen Petteri Orpo ja Keskustan Katri Kulmuni jo valmistelevat B-suunnitelmaa vuoden 2023 eduskuntavaaleihin: miten päästä mukaan Perussuomalaisten johtamaan hallitukseen, uskottavasti ja kasvoja menettämättä. Onko Suomi käytännössä matkalla kohti kaksipuoluejärjestelmää?

Nyt on selvää jo konservatiivisimmallekin tarkkailijalle, että äänestäminen on voimakkaassa muutostilassa. Liikkuvia äänestäjiä on toki aina ollut, mutta nyt turbulenssi koskee aikaisempaa laajemmin yli sukupolvien uskollisesti samaa puoluetta ja aatesuuntaa kannattaneita. Tämä on uutta.

Perussuomalaiset keikkuvat kannatusarvio-gallupien kärjessä yli 20 prosentilla, kun esimerkiksi Keskustan kannatus matelee noin 12-13 prosentin tasolla. SDP ja Kokoomus tuntuvat juuttuneet 17-18 prosenttiin.

Perinteisten suurten puolueiden johtajat elättelevät toivetta siitä, että muutos olisi väliaikaista, tai ainakin Perussuomalaisten piikkipaikka sulaisi ennen seuraavia eduskuntavaaleja.
Tämä lienee turha toivo: punavihreän hallituksen toimet, etunenässä sisäministeri Ohisalon maahanmuuttomyönteisyys, tulevat antamaan polttoainetta perussuomalaiselle kriittisyydelle. Tuoreen väestöennusteen mukaan nettomaahanmuutto Suomeen 2019-2070 tulee säilymään 15000 vuositasolla.

Suurten puolueiden välille on syntynyt lisäksi luottamuspula: pääministeri Antti Rinteen paljastus Keskustan Juha Sipilän kokoon kutsumasta salaisesta tapaamisesta, jossa Keskusta tunnusteli Kokoomuksen syrjäyttämistä ja korvaamista Sosialidemokraateilla kesken hallituskumppanuuden, ei ole ainakaan lisännyt luottamusta. Kokoomuksessa tämä operaatio varmasti muistetaan pitkään: ”Kepu pettää aina” päivitettiin 2020-luvulle.

Puolueet pakotetaan ottamaan nykyistä selkeämmin kantaa maahanmuuttoon, rajojen avoimuuteen ja näihin liittyviin turvallisuuskysymyksiin. Tämä tulee jakamaan puoluekentän nykyistä selkeämmin, kutsutaan jakoa sitten vaikka vanhoilla termeillä oikeisto-vasemmisto -akseleiksi. Liberaali yleispuolue ei menesty tässä ajassa.

Lähestymmekö Britannian tai Yhdysvaltojen kaksipuoluejärjestelmää? Jokaisen suuren ja keskisuuren puolueen tulisi ottaa selkeä kanta ENNEN vaaleja siihen, mihin leiriin kuluu. Kummankin leirin perusohjelma ja ideologia olisi etukäteen tiedossa. Tämä olisi myös äänestäjän kuluttajansuojan mukaista.

Yksi paradokseista on se, että perussuomalaisista suuri osa pitää puoluettaan työväenpuolueena, osa myös vasemmistopuolueena. Tämä johtaa tahtomattakin ajatuksen 30-luvun Saksan Kansallissosialistiseen Työnväenpuolueeseen.

Perinteiset valtapuolueet ovat toistaiseksi torjuneet Perussuomalaiset vetoamalla toisaalta ääri-kansallismielisiin aineksiin puolueessa, toisaalta liikkeen äkkiväärään EU-kriittisyyteen. Sama valtaeliitin torjunta on toistunut monessa Euroopan maassa.

”Unohdetun kansan” leimaaminen äärioikeistoksi ei tule toimimaan pitkällä aikavälillä. Se on pään työntämistä pensaaseen ja johtaa vain paineen kasvamiseen. Tehokkaampi ja koetellumpi tapa on luottaa demokratiaan, antaa kriittiselle liikkeelle vastuuta ottamalla se mukaan tasavertaisena toimijana päätöksentekoon. Kulmat hioutuvat käytännön toimissa.

Puoluetoimistoissaan sekä Kokoomuksen Petteri Orpo että Keskustan Katri Kulmuni jo valmistelevat B-suunnitelmaa vuoden 2023 eduskuntavaalien tulosta ajatellen: miten päästä mukaan toiseksi suureksi puolueeksi Perussuomalaisten johtamaan hallitukseen, kasvoja menettämättä

Harri Erämetsä

Valtiot. tri (HY /Aalto-yliopisto) Data / Viestintä/ Markkinointi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu