Juureen leivottu ruisleipä.

Muistan lapsuudestani,kuinka äitimme leipoivat leipää,joka oli suunnattoman hyvää. Toki tuohon leivän hyvyyteen sattoi olla osansa silläkin,että asutustilallisen kasvavalla pojalla oli yleensä aina nälkä.

Meillä lähinaapureilla oli myös tapana viedä lämmin leipä naapuriin,aina leivonnan jälkeen. Yleensä se ei päässyt vanhenemaan..  Naapurin leipä oli olevinaan aina parempaa kuin oman äidin leipoma. Ilmeisesti kyse oli tuolloinkin jonkinasteisesta kyllästymisestä. Vaikka juureen leivottuun leipään on äärimmäisen vaikea kyllästyä. Sitä ei tarvitse vaihtaa kyllästymisen takia kuten ”kaupan leipää”

Olen kiitollinen siitä,että vaimoni on yhtä perso hyvälle ruisleivälle kuin minäkin. Sukukin tykkäisi,jos uuni olisi kuumana vähintäänkin viikoittain.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu