Sairaus nimeltä marjanpoiminta

Ainahan me maakunnissa olemme marjoja poimineet. Aikaisimmat muistikuvani ovat ajalta, jolloin perheemme lähti poimimaan mustikkaa,tuota elämän eliksiiriä ihan porukalla.Kun itse olin mukana vanhempieni tahdosta,niin kolmen litran hinkki oli kovasti suuri täytettäväksi alakoululaiselle.

Kun elämä jatkui,niin jossain vaiheessa nosti päätään ajatus,että josko tuolla marjanpoiminnalla voisi loiventaa jokapäiväisen elämän laskuja? Siitä se lähti marjanpoiminta.

Kun mummot oli hyvin kehillään(ja hoitivat iltapäivisin lapset), niin vaimoni poimi kaikki vapaa-ajat puolukoita,ja minäkin urakalla perjantaista lähtien,kun etelän työmailla tuli jo torstaisin iltapäivällä 40 tuntia täyteen.

Tahti ei hiipunut yhtään,vaikka pääsimme jossain vaiheessa eläkkeellekin.  Poimittu 60;n kuution rekka odotti toista tuleva

Tällä kaudella  ei ole poimittu vasta  kuin muutamia hillaämpäreitä. Urheilutermeillä se lienee  vähän niinkuin askelmerkkejä asettaisi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu