Metaformafysiikka

 

Meta(for(m)a)fysiikka = Metafysiikka joka perustuu muotojen metaforiin, tai

Meta(for(m)a)fysiikka = Metafysiikka joka katsoo "kauneuden taakse", tai

Meta(for(m)a)fysiikka = Metafysiikka joka emergoituu M-teoriasta, tai

Meta(for(m)a)fysiikka = Metafysiikka joka toimii "metakääntäjänä"

 

Tämä on hahmotelmaa yhtenäisteoriaksi, joka käy yli kaikkien ilmiöiden (!). — On selvää, että tämä voi olla vain viitteellistä — tarvitaankin analogioita ja metaforia. Ilmenee, että vesi (klassiseen tapaan) tarjoaa tähän tarkasteluun sopivat mielleyhtymät. Niin, Navier-Stokes -yhtälöiden epälineaarisuus tekee tarkat analyysit mahdottomiksi myös reaalimaailmassa, jolloin paras mihin sielläkään kyetään on ihmettely.

Edellisessä postauksessa vihjattu energian (eli elämänvoiman) virtaus voidaan yleistää. Verrattuna perinteiseen fysiikkaan, joka mahdollistaa määrälliset laajennokset, "metaformafysiikka" mahdollistaa laadulliset yllätykset soveltamalla nyt lämmön siirtymisen intuitiota yli ajattelun raja-aitojen.

 

1. Konduktio

Herakleitosmainen intuitio kaiken virtaamisesta antaa yllättäen tukevan perustan tarkasteluille: nimittäin voidaan kysyä mihin tämä virtaus kulkee. Näin kaaokseen jäsentyy suunta läpi kaikkien fysikaalisten ja mentaalisten sfäärien. — No, lämpö tietenkin johtuu sieltä missä sitä on paljon sinne missä sitä on vähän; siis — energian "maailmaa muuttavaa" merkitystulkintaa hyödynnettäessä — olevaisen "merkityskeittimestä", eli maailmasta, sinne aina merkityksille nälkäiseen havaitsijaan saakka. Perustavanlaatuisen dualismin ontologian ja epistemologian välillä siis yhdistää virtauksen jatkumo

Kuinka näin konkreettinen tarkastelu voisi kattaa kaiken? — Tässä rajoitutaankin vain kaikkeen mahdolliseen: se ontologis-kantilainen noumena, joka ei ole vuorovaikutuksessa, joka siis ei muutu (energiaa käyttäen) ilmiöiksi eli fenomeeneiksi, jää ikiaikaiseen hämärään. Vastaavasti sitten epistemologian rajalla: ilmiö, joka ei voi tulla (energiaa käyttämällä) tietoisuuteen, mitattaviksi ominaisuuksiksi tai piirteiksi, ei voi muuttua havainnoksi, eikä kiinnosta meitä pragmaatikkoja. Mitä enemmän energiaa on käytettävissä, sitä enemmän maailmaa voidaan muuttaa — tämä on evoluutioperiaate ennen tarkoitusta.

Mutta mitä tapahtuu tässä evoluutiossa, kun maailmanhenki alkaa puhaltaa yhä vain voimakkaammin?

 

2. Konvektio

Seuraava laadullinen yllätys tapahtuu, kun "lämpögradientti" on riittävän suuri: tasaiseen virtaukseen alkaa muodostua "lämpöpumppuja", jonkinlaisia "pyörteitä" (kuva). Pyörteiden systeemi-malli -dualismi (mekanismit ja toisaalta "rasva", tai "ajoaine") toistuu rakenteessa joka tasolla, fraktaalisesti; yksityiskohtien ymmärtämiseksi täytyy tutustua Enformaatioteoria– ja Mentaalivitalismi-kirjojen dualismiin! 

Kyseessä tässä jin-jang-kuvassa ei ole mikä tahansa vastakohtaparien (tai teesin ja antiteesin) törmääminen: kyseessä on jatkuva "tanssi", osasysteemien noudattaessa omia inertiaalisia dynamiikkojaan, mutta samalla vetäessä toisiaan puoleensa. Järki puskee maailmaan, samalla kun maailma puskee mieleen. Voitaisiin sanoa, että tällainen on vitaalisen todellisuuden atomi: rekursiivis-duaalinen maailman rakennuspalikka, yhtäaikainen sekoitin ja rakenteistin, ja pysyvä, mutta vain omassa ympäristössään. 

Kannattaa muistaa, että energian virtaus virittää evoluution ilman mitään tavoitehakuisuutta — ilmenee vain että energeettisissä satunnaisprosesseissa tehokkain jää näkyvimmäksi. Maailmanhenkikin mallitusperiaatteena emergoituu vasta kun aika on kypsä.

 

3. Kokkautuminen

Nyt voidaan jo arvata mitä tapahtuu seuraavan laadullisen kynnyksen takana: lämpövirtauksen edelleen lisääntyessä kaikki kytkennät kuplissa katkeavat ja vesi alkaa kiehua. Seurauksena on joko  haihtuminen takaisin kaaokseen, "pohjaanpalaminen", siis jonkinlainen adaptiivisille säätöjärjestelmille tyypillinen liika optimoituminen, systeemien romahtaminen ja tästä seuraava kehityksen syklisyys, tai (harvinaislaatuinen) uudenlainen "vahva emergenssi", uusi systeemien taso kokonaan uudenlaisine "jousineen", jonkinlainen munakokkeli. — Niin, ja samalla tulee vastatuksi siihen ikiaikaiseen muna-kana -ongelmaan … eiku …

 

Edellä luotiin metafyysinen kaari systeemin synnystä sen vääjäämättömään kohtaloon saakka. — Nyt voidaankin arrogantisti määritellä metafysiikoiden hierarkia sen mukaan mikä on tarkasteltava avainkysymys

  • kuka — esimerkiksi perinteiset historiatieteet
  • mitä — luokitteleva biologia
  • miten — "enqvistiläinen" fysiikka
  • miksi — entropian fundamentaaliselittäminen
  • minne — tarinaksi täydentäminen!

Tieteilijät, eikö yllä oleva vieläkään sytytä? Tässähän ollaan menossa kovaa vauhtia kohti maailmanhengen tietoisuutta ja sen "tarinallista identiteettiä" (vrt. seuraava) …

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu