Kyldyyri, pulma jyyri

Edellä väitettiin, että järki ja henki, tai toisaalta rajoitteet ja vapaudet, muodostavat jonkinlaisen parin, joka liimaa järjestelmät yhteen ja saa ne pyörimään. Kuinka tämä toimii abstrakteissa, suurissa systeemeissä, joiden alhaalta emergoituvien hahmojen relevanssi ja kestävyys paljastuu vasta pidemmällä tähtäimellä — esimerkiksi kulttuureissa?

Vai ovatko kulttuurit sitten edes systeemejä? — Esimerkiksi yltiöindividualisti Margaret Thatcher näki yhteiskunnassa vain yksilöiden joukon. Toisaalta Hegel näki valtion järjen ylimpänä muotona. Tällä linjalla äärimmäinen systeeminrakentaja oli Oswald Spengler: hänen mielestään kulttuurin ydin on kiteytettävissä dynamiikattomaan "alkusymboliin". — Ehkä tämä on kuitenkin liian pitkälle viety kärjistys; jokuhan on sanonut että asioista pitää tehdä niin yksinkertaisia kuin mahdollista — mutta ei sen yksinkertaisempia. Staattisten atomien etsinnän sijaan yritetäänkin nyt löytää niitä dynamiikallisia kaksiloita. Liian terävää "mallittajan skalpellia" ei ole syytä käyttää, vaan on säilytettävä kevyt kosketus, ettei tarkastelukohde rikkoudu — ehkä tarvitaan jopa huumoria.

On helppoa nähdä että länsimaiden historiassa esitetyn kaltainen dualismi on ollut jopa inkvisition toimesta kalliolle hakattu: kun valtio on huolehtinut järjestä ja kirkko hengestä, "elämänvoima" on heijastunut <a href="https://armossa. — Mutta kun länsimaisen yhtenäiskulttuurin aika on nyt ohi — näkyykö tämän pirstaleissa joitain uusia aidosti emergenttejä rakenteita?

Elämänvoiman virtauksen olemus on erilainen eri kulttuureissa. Kaiken kohinan takaa syvimmät tosiasiat paljastuvat parhaiten kun elämä miltei pysähtyy, kun ollaan kova kovaa vastassa: silloin "rasva" on se joka pitää pyörät kaiken puristuksen alla kuitenkin pyörimässä. — Seuraavassa esimerkkejä "tanssipareista", järjen ja hengen syntyihin asti ulottuvista yhdistelmistä:

  • Saksalaiset — tanssiparina insinööri ja toinen insinööri, rasvana kunnia. Kun perussaksalainen näyttäisi jumittavan formaaleihin määräyksiin ja jäykkiin toimintaohjeisiin, asioiden sujumisen kuitenkin mahdollistaa pirsigiläinen laadun metafysiikka, jossa kunnia-asiana on nietzscheläinen hyvä ja asioiden toimiminen: moottorin on pyörittävä kitkatta, oli tämä kone sitten vaikka kokonainen yhteiskunta.
  • Suomalaiset — tanssiparina härra ja narri, rasvana sisu. Nyt kun on nähty, että vapaaksi päästessään suomalaiset hakevat isännän mistä nopeimmin saavat, on kai se tunnustettava: suomenruotsalaiset tarvitaan antamaan maan toimintaan selkärankaa, kun taas sentimentaaliset, orjaluonteiset suomensuomalaiset ovat parhaimmillaan tiukassa paikassa, nuollessaan itkua pidätellen kahleitaan.
  • Venäläiset — tanssiparina Isä Aurinkoinen ja Äiti Venäjä, rasvana vodka. Oli venäläisillä millainen diktaattori tahansa, äiti maa antaa aina turvan ja lohdun.
  • Amerikkalaiset — tanssiparina lakimies ja pisnesmies, rasvana dollari. Kun kauppamies löytää taas uuden "rajaseudun", lakimies tulee aitaamaan valtauksen.

Tällaiselle amerikkalaiselle kulttuurille ominaista on ennennäkemättömän nopea leviäminen, ja jopa menestyksekäs muiden kulttuurien "infektoiminen". Mutta nopea kasvupa ei systeemeissä ole kuitenkaan hyvyyden mitta: kuten syöpäsoluilla, tämänkään kulttuurin tapauksessa ei tunneta "vakaata käyttäytymistä". — Niin, kannattaa muistaa, että jatkuvan kasvun vaatimus (vääjäämättömine lopputulemineen) on vain amerikkalaisen talousteorian paradoksi: muut kulttuurit ovat syklisiä, ne ovat kokeneet myös jo laskukausia, ja selvinneet niistä. — Saas nähdä nyt sitten.

Kaikkein parhaat näytöt selviytymisestä nousu- ja laskukausien syklistä on tietenkin kiinalaisella kulttuurilla. Tähän on (tässä kehyksessä) tavattoman helppoa löytää selityskin: kun kungfutselaisuus määrittelee rakenteet ja muodot, rinnakkainen oppi taolaisuus määrittelee vapaudet ja elämän; rasvana toimii chi-prinsiippi. Tämähän on kuin suoraan "kulttuurien metafysiikan" oppikirjasta! — On aika helppoa arvata kumpi pitkällä tähtäimellä voittaa, Jin ja Jang systeeminä, vai Jim ja Jane yksilöinä.

Niin, pitkällä tähtäimellä. — Eikö se ollut joku kiinalainen, joka totesi, että Ranskan suuren vallankumouksen merkitystä on vielä liian varhaista arvioida.

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu