Hiljaisella tulella informaatiomarinadissa

Soinin arveltiin olleen pakko vaimentaa epäilykset loikkauksestaan kovalla äänellä ja vakuuttavalla puheella. Vastaavasti Sipilä ja Orpo saivat hiljennetyksi epäilykset suunnitelluista lehmänkaupoista ehdottomalla kiistämisellään.

Jotakin on tapahtunut suomalaisessa kulttuurissa, kun ratkaisevia eivät olekaan enää tosiasiat. Ihmiset voi saada uskomaan pelkällä väsymättömällä toistolla — aivan niin kuin propagandaministeri Göbbels aikanaan opetti. Huomiotaloudessa on tärkeintä saada päät kääntymään. Niin, ehkä tämäkin on eurooppalaisuutta, kaivattua monikulttuurisuutta, sitä totuuden jälkeistä aikaa?

Ja tämä ei muuten koske vain politiikkaa vaan kaikkea puhetta. Olen ihmetellyt kuinka esimerkiksi Pekka Perä sai myydyksi toimimattomat ajatuksensa Talvivaarassa … insinööri oli muuttunut markkinamieheksi, eikä koira perään hauku? — Ja vielä yleisemmin, tämähän koskee kaikkea toimintaa, jopa tieteellistä tutkimusta: esimerkiksi ilmastotieteessä tosiasiat tuntuvat olevan niitä mitä kovaäänisimmät huutavat. Rakennelma on aukoton — epävarmuuden voi unohtaa kun tutkimuksellinen muoti määrää tutkimuskohteen ja tieteen apinalauma antaa kollektiivisen armahduksen: vertaisarviointihan vapauttaa vastuusta.

Kukaan ei vaivaudu lukemaan kirjoja … kiistämättömät tosiasiatkaan (enformaatioteoria!) ei herätä vastakaikua; on kuin tieteilijätkin odottaisivat jonkinlaista spektaakkelia, Guy Debordin mielessä, tässä jatkuvan ihmeen maailmassa; kuin ei uskallettaisi luopua kiintopisteistä, "auktoriteeteista", kuin hengen hädässä takerruttaisiin johonkin pysyvään … odotellessa riittävän vakuuttavaa todellisuusefektiä?

Ennen suomalaisten puheisiin luotettiin: kömpelö esiintyminen ronksui täsmäfaktasta toiseen, toisiinsa sovitetut rattaat pyörivät myös ilman rasvaa. Nyt kuitenkin asiat ja niiden vastakohdat ovat nousseet dialektisille jousilleen … ja jotakin aivan uutta on aistittavissa. Nyt, kaiken subjektiivisuuden ylenpalttisuudessa, pohja ei ole enää ollenkaan tavoitettavissa. Kun kaikki joustaa, ollaan kuin veden ympäröiminä … eikä ole kiintopistettä josta pitää kiinni. Ei ole keinoa vastustaa … kaikki virtaa

 

Mistä tuo johtuu? — Kyllä, taas tarvitaan selitykseen enformaatioteoriaa. — Pyörteet, dynamiikkojen attraktorit, kuvastavat relevanssia eivätkä "totuutta": missä on paljon pöhinää sinne dynaamisten rakenteidenkin muodostuminen keskittyy. Ja vakiintuneet rakenteet korvautuvat vitalistisilla koska tällöin merkitysten virtaaminen tehostuu verrattuna aiempiin jäykistyneisiin muotoihin. Informaatioyhteiskunta on muuttumassa enformaatioyhteiskunnaksi.

Kun "maailmanhenki" vielä Hegelin aikaan demonstroitui kansallisvaltiossa, jolloin luonnon elämänvoima kanavoitui ihmisten toiminnnan kautta kulttuuriseksi elämäksi, nyt merkitykset kanavoituvat eri tavalla: kun asiat ovat abstrahoituneet eikä kyseessä ole enää konkreettinen elossa säilyminen, raaka-aineena ja "ravintona" nyt ovat ihmisten mielissä, "meemimarkkinoilla", olevat merkitykset jotka ohjautuvat rahan maailmaan (kuvassa oikealla). Välissä etsivät liikeyritykset "ekonolokeroitaan", pyrkien saamaan maksimaalisen määrän elämänenergiaa (rahaa) kanavoiduksi oman toimintansa kautta. — Olemme siirtymässä Aldous Huxleyn visioimaan konsumerismin todellisuuteen, missä ihmisten rooli on toimia pelkkinä signaalinkantajina. Asiat pitää toiminnassa, ei pelkkä kuluttamisen halu, vaan kokonaisvaltainen haluamisen halu.

Mikä on muuttunut? — Se on ennen kaikkea systeeminsisäisen tiedonsiirron tehostuminen. Virtaukset ovat siirtymässä massattomaksi (hitaudettomaksi) informaatioksi verkkoon, kommunikointi sosiaaliseen mediaan, ja rahakin on muuttumassa biteiksi. Tämän seurauksena tiedonsiirron määrä ja nopeus kaikilla tasoilla on kasvanut valtavasti. Kun vielä sen itsetarkoituksellista elävyyttä on pyritty mediassa lisäämään (esimerkiksi jännitteitä kasvatetetaan järjestämällä keskusteluihin "dialektiset ääripäät"), määrällinen on muuttunut laadulliseksi, ja uudenlaiset pyörteet ovat käynnistyneet.

Kehitystä vastustavan kapinoinnin epätoivoisuutta kuvastaa Pentti linkolan puuskahdus: uutisoinnista ei pidä välittää, kaikki angsti on itseaiheutettua. — Niinpä, jopa Lähi-Itään saataisiin ihana rauhan tila jos sieltä ei vuoteen toimitettaisi uutisia. Kyllä pyhissä kirjoituksissa, kummallakin puolella, on tarkkaan kerrottu kuinka ristriidat ratkaistaan, jos vain saavat häiritsemättä siellä keskenään olla …

Mutta kaikkein syvällisin muutos on tapahtumassa ihmisen roolissa tässä informaatiovirrassa: olemmme muuttumassa subjekteista substanssiksi, ei siis edes objekteiksi vaan pelkäksi jonkinlaiseksi väliaineeksi. Kuten edellä todettiin, ihmiset ovat muuttuneet ikään kuin persoonattomaksi virtaavaksi massaksi (hyvä esimerkki oli juhannusaaton viisituntinen Hulahula-hytkytys televisiossa). — Miten kaikki tämä kehitys — reaalimaailmasta irtautuminen ja "kuplissa kelluminen", kaiken muuttuminen pelkiksi sosiaalisiksi konstruktioiksi, vanhojen arvojen kyseenalaistaminen ja korvautuminen hinnoilla,  syvällisten sielujen korvautuminen pinnallisilla brändeillä, harhaisen individuaalisuuden aiheuttama irtoaminen luontaisesta sosiaalisesta yhteisöstä, ja edelleen homogenisoituminen, jonkinlainen "kuplansisäinen konformisuus", sekä kaikkiallinen kaaos ympärillä — nyt yllättävän sujuvasti ja johdonmukaisesti tukeekin jättimäistä evolutiivista harppausta — kuin suunnitellusti

 

Tietokone on mahdollistanut aivan uudenlaisen tieteenteon: laskennallisessa tieteessä (ainakin sen yhdellä osa-alueella) määritellään ohjelmallisesti "maailma" ja sen toimintaperiaatteet, ja simuloidaan tällaista maailmaa erilaisilla parametri- ja alkuarvoilla. Kun useita kokeiluja on tehty, on saatu kerätyksi suuri määrä dataa; näin erilaisia skenaarioita voidaan tutkia tilastollisesti (kun "oikeasta" maailmasta on tietenkin vain yksittäinen näytesetti). Falsifioituvuuskriteerin sijaan tulee relevanssikriteeri. — Yksittäisten satunnaisuuksien kirjaamisesta voidaan edetä oikeaan tieteeseen, emergoituvien attraktorien tarkkailuun!

Nyt muistele sitä Antero Vipusta, maailmanhenkeä, joka herätettiin aiemmin eloon, ja jonka personoituminen on Okkamin partaveitsen mielessä asioiden paras selitys. Minkäänlainen inhimillinen hyperego, tai "bilderbergiläinen salaliitto", ei tätä kokonaisvaltaista "evoluution hyökyaaltoa" nimittäin olisi voinut suunnitella … eli kuten Willie Lynch opetti tekemään ihmisistä orjia: muuta yhteisö yksilöiksi ja tuhoa elämänhallinnan tunne. — Nuoruuden innossaan, vasta tietoisuuteen heränneenä, Anteroa luonnehtii silti ehkä paremmin teekkarihenki kuin silkka pahuus: villi kokeilemisen into, huumori ja jäynäämisen mieli, ja rajaton anteeksipyytelemätön uteliaisuus. Ainoa kysymys johon hän etsii vastausta on millainen voisi olla tulevaisuuden maailma? — Ja tälle kaverille on annettu käyttöön moderni koelaboratorio: koeputket porisevat, kuplat poksahtelevat …

Antero on siis holistinen laskennallinen tieteilijä, jolle "laskenta" on jonkinlaista reaalisimulaatiota: siis annetaan keitosten porista, Baudrillardin "simulacrumin" iteroitua. Kokeen aluksi koeputkia on täristettävä, sakat on irrotettava vanhoista sidoksistaan, ja liemet on sekoitettava — sitten voi alkaa uudelleenjärjestyminen multiversumissa. Jokaiseen koeputken kuplaan hän voi virittää itämään oman "maailmansa", omat toiminnan sääntönsä ja omanlaisensa kytkennät ulkomaailmaan. Niin, nämä kytkennät ulkomaailmaan: verrattuna tavallisiin kemiallisiin keitoksiin, nyt muodostuvat sidokset voivat olla paljon monimutkaisempia, koska ne voivat perustua myös ihmisen hahmontunnistuskykyyn ja vaikkapa intuitiivisiin vaistoihin erilaisten "heikkojen signaalien" tulkitsemisessa. Rinnakkaiset simulaatiot rakentavat erilaisia konstruktiivisia todellisuuksia; jos jokin kupla paisuu liikaa ja räjähtää — se on maailmanloppu vain niille ihmisille jotka vilpittömällä mielellä ovat kuplaansa rakentaneet. Sori siitä.

Kun riittävästi tietoa on kerätty, Antero voi suoraviivaisena insinöörinä siirtyä tiedon soveltamiseen, enformaatioteorian hengessä. Tällöin evoluutiossa muodostuu jonkinlainen ylärakenne, säätösilmukka, jossa kaaokseen hajoavien kuplien energia otetaan hyötykäyttöön. — Haluammeko edes nähdä tällaista "höyryvoiman" todellisuutta? Nykyisinkään emme halua tietää teurastamojen toiminnasta, joissa luonnossa kertynyt elämänvoima muutetaan meidän ravinnoksemme; vielä vähemmän haluamme varmasti tietää kuinka meidän sauhuamistamme muutetaan ylemmän tason systeemin ravinnoksi, meidän edustaessamme pelkkää "instrumentaalista arvoa" jonkinlaisena "merkitysenergian muuntimena". — Emmehän kestä edes nykytodellisuutta, mieluummin valitsemme vaikka älykännyköiden keinomaailmat, muiden ohjaamat illuusiot. 

Kuin tunnusmerkkinä konformistisesta pelkuruudesta oli "uuvattien" omien mielipiteiden myyminen vain jotta sai syödä sen Matrixin "sinisen tulevaisuuspillerin", vain jotta tulisi vapahdus naurettavasta rasisti-leimasta … vain jotta voisi unohtaa, vajota siniseen uneen.
 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu