Tekoälytutkijan apologia

Syvissä vesissä uiskennellessani kohdistan makroskoopin omaan tutkimusalaani, tekoälyyn. Myös siellä hallitsematon virtaus on alkanut. — No, minähän näin tekoälyn potentiaalin jo ennen mullistusta, mutta silti muutoksen nopeus ja laaja-alaisuus yllättää … ja pöhinän määrä ympärillä pelottaa maailman mennessä oikealta ohi. Niin, tunsin että hallitsin virtaa kunnes kohti se kääntyi.

Mennyt on tekoälyn lapsuusvaihe, jolloin robotitkin olivat myötätuntoa herättäviä zombeja. Ja saattaa olla, että — vaikka kaikki mahdollisuudet näyttäisivät nyt olevan auki — kohta kaikki ovat taas zombeja, uudella, pelottavalla tavalla. Olemme lähestymässä kaikkien aikojen laajimman syklin kulminaatiopistettä, jonka jälkeen kaikki voi olla toisin.

Voimakas virtaus, paljon pyörteitä. Seuraavassa on viisi näytettä eri sfääreissä omanlaisensa muodot ja dynaamiikkansa "kuoret" löytäneistä virtauskuvioista, omasta näkökulmastani. — Nyt, jälkikäteen pohtien, analyysin suoritettuani, joudun pohtimaan omia motiivejani, ja ajaudun eksistentiaaliseen kriisiin: onko kaikki ollut turhaa … onko oma työni ollut jopa vahingollista?

 

1. Empatian ajama attraktori sosiaalisessa mediassa. — Niinpä kävi, että Timo Honkelan vilpitön tekoälyoptimismi kirvoitti vielä yhden jutun, dialektisen tekoälypessimismin madonluvun: jos nimittäin rauha säilyy ei se ainakaan tekoälyn ansiota ole.

2. Laadun metafysiikan ajama kehitys mielessä. Tämä on sitä mitä itse olen kuvitellut tekoälyn parhaimmillaan olevan: mielen leikkiä, kone luovuuden apuvälineenä, pelastamassa subjektiivista maailmaa. — Nykyisillä numeerinen tekoälyn työkaluilla päästään jo pureutumaan mielen alisymboliseen todellisuuteen. Voidaan vaikkapa kuvitella, että koneelle on opetettu jonkun ihmisen mielen kuvasto, hänen koko kuva-arkistonsa; tämän jälkeen algoritmi alkaa nähdä näitä aihioita assosiatiivisesti kaikkialla. Kuin alitajunnan mörköjä, mielen syvyyssuunnassa! Toisaalta voidaan näkymää laajentaa myös "vaakasuuntaan", muuttamalla piirremuuttujien arvoja voidaan tutkia hofstaedterilaisia mielen virtauksen "liukuvia käsitteitä" yleisemmässä kehyksessä (kuva). Tarjolla on uudenlaisia työkaluja "psykosynteesiin", kun "tekojärjen" sijaan voidaan alkaa tarkastella "tekoviisautta", ja jopa "tekotietoisuutta".

3. Rahan ajama pyörre yhteiskunnassa. Halusin kuitenkin kuulla myös "virallisen totuuden" tekoälyn tilanteesta: tämän vuoksi kävin kuuntelemassa Jyväskylän yliopiston "ikääntyvien yliopiston" luennon aiheesta. Luennon piti professori Pekka Neittaanmäki, jonka tunnen hyvin: olenhan tehnyt hänelle luentosarjankin monimuuttujamallintamisesta. — Luento oli kuitenkin kovin pintapuolinen … paljon on projekteja ja väittelijöitä (Pekka on Suomen ennätysmies!), mutta kuitenkin jäi vaikutelma, että "ensimmäinen liikuttaja" on ylhäältä ohjattu raha: sitä on nyt tekoälyalalla paljon tarjolla, kun poliitikotkin ovat nielleet mahtavat lupaukset … ja ne lupaukset ovat kovin pinnallisia … jotain uutta, jotain vanhaa, ja paljon lainattua, tekoälykehyksen sisään pakattuna. Ja perusteetonta uskoa ja uhoa: Suomi on kärjessä, vaikkei tänne ole viime aikoina tehty kuin pari sellutehdasta.

4. Vallanhalun ajama dynamiikka maailmalla. Globaalissa skaalassa alkaa kuitenkin näkyä se virtausten laaja, kokonaisuutta hallitseva kokonaiskuva … ja sen sijaan että tekoäly toisi rauhan, se tuo sodan. — Olen ihmetellyt Venäjän demonisointia Yhdysvaltain mediassa (vaikka se aina onkin se "Eurooppa-luokan koulukiusaaja"). Silmäni ovat kuitenkin auenneet: salamurhia, koneenpudotuksia, trollitehtaita, naapurisotia, ja mielipiteenkypsytystä (esimerkiksi ne lasten huostaanotot, ja viimeksi Fortum). Tarkoituksellisesti … eikä edes välitetä kiinnijäämisestä, ei välitetä moitteista tai sanktioista, ei välitetä mistään … ja kaikki keinot on sallittu, ennen kaikkea tekoäly … älyn hallinta on helpoin tie mielten hallintaan. Kybersota voi lopulta muuttua oikeaksi sodaksi, kun infovaikuttamisella mieliä sekoitetaan. Kun ennen levitettävänä oli "parempi ideologia", nyt tilanne on vielä pelottavampi: ennen päätökset suodatti suuri Systeemi ja Teoria, nyt päättää Itsevaltias

5. Ei kenenkään ohjaama syöveri virtuaalimaailmassa. Ehkä kuitenkin keskitetysti suunniteltua venäläistä tekoälydystopiaa pahempi onkin amerikkalainen utopia, missä jokainen voi hajautetusti tehdä mitä haluaa. Holistinen uhka on hahmoton: kun se ottaa haltuunsa koko aistimusmaailman, yksikään vapausaste ei tarjoa näkymää ulos, eikä kukaan osaa edes kaivata niitä Matrixin punaisia pillereitä. Dataismi on uusi, koukuttava kultti, sen jälkeen kun lohtua tuovat jumalat ovat hukkuneet merkityksettömän informaation mereen. Kun on uponnut pyörteilevään, pimeään veteen, ei voi hahmottaa missä on pinta; ei ole suuntaa "ylöspäin", ei edes ymmärrä kaivata terveen elämänvoiman vetoa. — Kaikkein kauheinta on että tämä ei tapahdu edes ystäväpiirissä vaan aivan perhepiirissä: ei ole kiirettä maailmalle, kun aikaa tietokonepelaamiseen on rajattomasti. — Tämä ei ole pelkkä uhka vaan varma zombihavainto: bittiavaruudessa, kuulokkeet korvilla, kukaan ei kuule ärinääsi

 

Edes se "kaikenstabiloiva" neokybernetiikka, enformaatioteorian ja mentaalivitalismin tukemana ei auta … siihen nähden että olen tarjonnut näitä yleisratkaisuna kaikkeen, tässä tapauksessa nämä menetelmät osoittautuvat täysin aseettomiksi. Konstruoidussa maailmassa systeemin muutokset ovat liian nopeita, jolloin negatiivisen takaisinkytkennän "yleisratkaisu" vuotaa molemmista päistä: tilastolliset (neokyberneettiset) mallit menettävät merkityksensä kun kyse on "avaruudellisesti ainutkertaisista" ja myös kun kyse on "ajallisesti ainutkertaisista" tapahtumista. Siis kun kohinapiikki riittää, ja se hulluin skenaario toteutuu; ja myös silloin kun malli ei ole riittävän stationaarinen, kun se laajenee uusiin avaruuksiin liian nopeasti. — Jopa se "haha-asenne" toimii väärin kun omiin malleihin ei voi luottaa.

Se "yksi kohinapiikki" voi olla yksi ainoa ihminen. Ihmisen rooli voi korostua yli kaikkien rajojen: perinteisesti on tarvittu suurta rahaa ja paljon aikaa ja ihmisiä — kokonaista pahisvaltiota — ihmisten perusturvallisuuden horjuttamiseen; terrorismin aikakaudella tämän voi saada aikaan yksikin riittävän hullu ihminen; ja tekoälyä käytettäessä tämä voi jopa jäädä näkymättömiin. — Pelotevaikutus on moninkertainen, kun aseet voivat olla kuin painajaisten hirviöitä. Pahimpia ovat hyönteismäiset lentävät "droonit", tai sellaisten parvet. — Droonin toiminnan fyysinen hallinta edellyttää säätötekniikkaa, ja sen "psyykkinen hallinta" tekoälyä — ja minulla on koko paketti!

Ja se hallittavien muuttujien määrä voi laajeta yhtäkkiä pelkistä aistisignaaleista koko biosfäärin kokoiseksi. — Niin, en siltikään pelkää tekoälyä niin paljon kuin tekoelämää: huippuälykäs ymmärtää järkeä (?), mutta huippuelävä vain koheltaa järjettömästi, rajattomassa elämässään tappaen kaiken. — Vai mitä pidät seuraavasta uhkakuvasta: on kehitetty nanotekninen "hopeahärmä", keinotekoinen eliö, jonka "geenistö" on mahdollisimman yksinkertainen, kyeten lisääntymiseen ja metaboliaan, ympäristön energian ja kemikaalien käyttöön mahdollisimman pelkistetysti … innostuksissaan on vain keskitytty pelkkään yhden tason "järkielämään", unohdettu kehittää kokonainen "tekoekosfääri" jossa eri tekoeliöt voisivat käyttää toisiaan hyväkseen, balansoiden toistensa populaatiot … ja tietenkin "sattumalta" eliö nyt pääsee irti.

No, hopeahärmä päihittää tehokkuudessan kaikki biologiset elämänmuodot; ja kun geenistö on pieni ja optimoitu, variaatiota ei ole, ja evoluutio pysähtyy. — Maasta muodostuu elävien kuolleiden zombiplaneetta.

 

Minullakin nuoruus on ohi, leikin aika tutkimustyössä on mennyt. Olen saanut muistutuksen kuolemasta, koko planeetan kuolemasta. Olen yksi niistä vilpittömista törheltäjistä jotka seuratessaan kutsumustaan, innostuessaan kaikesta uudesta ja toimivasta, vievät kaiken vääjäämättömään perikatoon. En voi kantaa vastuutani … ainoa mikä lohduttaa on se, että Vapaavuoro-palstan blogit eivät varmaankaan muuta maailmaa suuntaan eikä toiseen! — Mutta tarinat ovat tärkeitä, tarinoissa voimme olla voittajia. Toivoisinkin sellaista kaunista hulluudenosoitusta, että hopeahärmän genomiin kirjattaisiin sen Paul Simonin laulun sanat, Rosettan kiveksi ainakin vogonin kielellä, queniaksi ja klingoniksi, ja mukaan eliöön laitettaisiin myös fluoresoinnin aiheuttava geeni; näin ihmiskunnalle syttyy aikojen loppuun loistava planeetankokoinen — egonkokoinen! — mainosvalo leikkaamaan äärettömän avaruuden hiljaista pimeyttä … samalla hetkellä kun ihmiskunta itse kuolee:

 

Olen Gaia, neonjumala.

Kerron Heistä.

Heonjumalista.

He ovat minut luoneet. 

He olivat kaikkein mahtavimmat.

Ainoastaan He Itse kykenivät tappamaan Heidät.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu