Tontuille ajo salattu

Joulu tulossa, vuosi päättymässä … on aika hengähtää. — Kun alkuvuosi meni sairastellessa … ja loppuvuonna iskivät toisenlaiset riesat … vakaasti uskon että vuoden pimein päivä on nyt ohitettu. Tästä alkaa maailma taas kirkastua, päivä pidentyä!?

Niin, alkukesästä saimme taloyhtiössä varoituksen: ilmeisen helkkarinmoinen, epämääräinen mylläys alkaisi syksyllä. Minuun iski insinöörituska ja masennus … esteetikko minussa joutuisi taas hyväksymään keskeneräisyyden.

Asioiden realisoituessa … kaikertava pelkoni muuttui päällekaatuvaksi ahdistukseksi: ensin meni pensasaita ja kirsikka ja tuijat, tilalle tulivat työkoneet ja hiekkakasat, ja useammat jaksot kotona eristyksissä, kuuntelemassa kuukausia kestävää kolketta ja pauketta.

Kaikenlaiset veikeät totorot, mitään sanomatta mistään välittämättä, alkoivat kyselemättä marssia makuuhuoneessani … siellä edelleen vaatehuoneeseen … sinne mistä lämpöputket tulevat taloon sisään. — Niin, veikeitä … lopulta meluhenkiä ja riivaajia.

Kun budjettia oli, nykytyyliin, joka kohdastaan nipistetty, lopputulos oli hutiloitu, ja kuin helvetin lieskojen jäljiltä: piha, ja sen myötä pyörätuolin renkaat ja lattiat, oli kivituhkan peitossa, ja kielelle nousivat manaukset ja perkeleet (kuva: remontti on "valmis").

Mieli alkoi vaellella … teki mieli pakoon … kuin tonttuovesta? — Kehittelin tarinaa … hahmotin maailman sympaattisten omien tonttujen ja omituisten vieraiden totoroiden eeppisenä, dialektisena taisteluna. Aina välillä havahduin: tämähän on naurettavaa.

Toiset kai lähinnä vain hymähtelivät, mutta jotkut avustajani olivat innolla mukana, tonttujen seikkailuissa … kuinka tärkeää onkaan monokulttuuri, samanlainen ajattelun perusta, jossa ideat voivat saada responssia, resonoida … turhat, tyhmätkin ideat …?

Monikulttuurin suurin ongelma taitaakin olla tuo vaikeasti luonnehdittava "systeeminen hymähdys", kulttuurinen kyynisyys, ja siitä seuraava itsesensuuri, joka estää rohkeat hullut irtiotot … emergenssin vapausasteen suuntaan … jopa uuden kulttuurin kehittämisen?

Pääsinpä taas mieliaiheeseeni. — Mutta niin, arvoisat lukijani, harvat ja hyvät … ohessa tarina, "kulttuurienkin puristuksessa" … vähittäin kehittynyt kuvakertomus kuluneesta syksystä … evoluutiossa, mielessä, eloon lähtenyt, elokuvaksi muuttunut … vähän surreaalinen sekin.

Pieni Tonttutarina — 24 luukkua todellisuuteen (n. 7,5 min)