Marjapolkuni varrelta.

Muistan hyvin lapsuudestani sen,kun perheen voimalla lähdettiin hakemaan mustikoita talven varalle. Itselleni ei koskaan löytynyt niin pientä ämpäriä,että olisin sen täyteen saanut. Käsinpoiminta ei ollut spesiaalilajini. Poimin mustikoita lähinnä suuhuni.

Puolukan poiminta olikin ihan eri juttu. Siihen oli jo tarjolla koneita,joilla saanto moninkertastui. Silloin havahduin,että näin voi oikeasti saada määrää josta vielä maksetaan rahaa. Sitten 70-luvulla yksi hillareissu avasi lopullisesti silmäni. Nuo muutama hillaämpäriä kertoi lukematomalle,että mistä paremmin.

Matka eteni perinteiseen malliin perheen perustamisella. Silloin marjastus oli hieman sivuroolissa. Mutta aina se oli läsnä,kunnes lapset eivät vaatineet päivittäistä silmälläpitoa. Silloin saimme toteuttaa itseämme todella. Marjaa tuli,ja se kävi kaupaksi.

Tänään tilanne on toinen. Kerroin jo aioin,että kun kesä tulee ajallaan,niin luonto kiitää. Niinhän se menikin. Viljat ovat erinomaisessa kasvussa ja marjat… uskomattomat määrät odotti poimijoitaan,joita ei sitten tullutkaan . Mustikan osalta taisi käydä niin kuin monesti ennenkin. Suomalaisten poimima marja ei tavoita yrityksiä. Viimeaikaiset sateet varmistavat sen,ettei kelvollista poimittavaa enään juurikaan ole. Vain korkeimmille kankaille kannattaa vaivautua.

Mutta puolukkaa eivät olosuhteet haittaa. Sitä ovat mättäät keltaisena,ja osin jo punertavina. Toivottavasti me saamme poimia sitä tänä vuonna enemmän kuin kaksi viikkoa. Viime vuonna meiltä suomalaisilta osto jo loppui ennenkuin pääsimme kunnolla vauhtiin.  Erikoiseksi on homma mennyt,kun meitä syytetään haluttomuudesta poimia. Mihin sitä pitäisi poimia,ellei yritykset halua meiltä ostaa?

Mutta ei minulla mitään kovin negatiivista ole tarjolla. Olemme jo aikoja sitten poimineet oman rekkakuormamme täyteen ,ja toinen on jo menossa. Tuskin me sitä täyteen saamme,mutta olemmehan saaneet toteuttaa itseämme.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu