Tuliko elinkautinen!

Missä puolustusasianajajat?
”Totaalinen vierailukielto” lukee hoivakodin ovessa vielä tänään 27.07.2020. Nyt kesällä. kun koronatartuntoja ei juurikaan ole ollut , olisi ollut oikea aika purkaa ns. suositus/kielto ainakin väliaikaisesti. Apulaisoikeusasiamiehen selvityspyyntöön (4.6.20) antamassaan lausunnossa Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että oikeudelliselta luonteeltaan vierailukiellot eivät ole sitovia niin, että pelkästään niihin perustuen voitaisiin estää sisäänpääsy yksiköihin. Ministeriö toteaa myös, että tartuntatautilain 17§:n nojalla ei voi antaa sitovia vierailukieltoja asumisyksikköihin. Koska vanhusten pitkäaikaista eristämistä ei voida perustella millään voimassa olevalla lailla, niin siitä seuraa, että vierailut kieltävä tai niitä tarpeettomasti rajoittava taho toimii laittomasti (tai laittomien ohjeistuksien perusteella).
Omaisen oikeutetut kysymykset
Kuinka pitkään vanhukset, ”nämä kaikkein hauraimmat”, kuten hallitus erityisesti korosti, ovat ”karanteenin omaisissa olosuhteissa” menettäneinä oikeutensa omaisten todelliseen läheisyyteen, turvallisuuteen ja hoivaan! Tulevaisuutta ei voida tietää, mutta tavoitteleeko hallitus/THL tilannetta, jossa koronatartunnat ovat Suomessa sekä muualla maailmassa 0; melko kova tavoite olisi! Odotetaanko ”laumaimmuniteettia” vai laskeeko THL rokotuksen varaan, jonka turvallisuutta ja tehokkuutta ei voi lyhyellä kehittämisaikataululla taata (jos milloinkaan)! Mikä on strategia vai onko sitä olemassakaan? Miten turvataan perusoikeudet, jos tulee toinen ja vielä kolmaskin aalto? Omaisen oikeudella (sosiaalihuollon asiakaslaki ja potilaslaki) olen tätä kysellyt vakavassa perusoikeuksien rajoitustilanteessa, mutta THL/hallitus ja viranomaiset vaikenee.
Millä oikeudella!
STM perustelee vierailukieltoja sillä, että muista maista on saatu näyttöä siitä, että vierailukiellot ovat hillinneet tartuntoja hoivakodeissa. Ruotsissa ( jossa epidemia on erittäin laaja) on havaittu (Tegnell 25.520), että vierailukiellot eivät ole vaikuttaneet hoivakotitartuntojen määrään selvästi osoitettavalla tavalla. Ja kaikesta huolimatta olemme Suomessa ja meidän pitää toimia Suomen lakien mukaisesti. Ainakaan yksittäisen kansalaisen puolustukseksi oikeudessa ei riitä toteamus, että ”muutkin tekevät niin”.
…. ja mitä välii..
STM toteaa ,että tartuntatautilain 17§:n nojalla ei voi antaa sitovia vierailukieltoja, mutta ristiriitaisesti ja omasta näkemyksestään poikkeavasti se on ohjeistuksissaan kunnille ilmoittanut, että lain 17§:n nojalla voidaan asettaa vierailukieltoja (velvoitetaan hoivakodin johtaja antamaan ko. rajoituksia), joista sallitaan vain joitain poikkeuksia. STM:n selvitys oikeusasiamiehelle antaa ymmärtää, että pandemian aikana voidaan käyttää rajoitustoimenpiteitä, jotka eivät perustu lakiin. Maija Sakslin toteaa lausunnossaan: ”Pidän ministeriön toimintaa ongelmallisena lainalaisuusperiaatteen noudattamisen kannalta”. Lainalaisuusperiaatteen tarkoitus on suojata kansalaisia yksipuoliselta hallinnon vallan käytöltä. Ministeriö ei näytä edelleenkään välittävän, sillä keisarilla on uudet vaatteet. Tarvitaan enemmän lapsenmielisiä tekemään tyhmiä kysymyksiä.
Tartuntoja koko maassa (Suomessa) on ollut viime viikkojen aikana alle 10/kpl/vrk. Suomessa epidemia on ollut lähinnä Uudellamaalla. Useilla paikkakunnilla ei ole ollut tartuntoja ollenkaan ja/tai epidemia on lepotilassa. Missä menee epidemian ja normaalitilanteen raja? Entä miten paikkakuntakohtainen
arviointi tapahtuu ja miten sitä valvotaan? Suomessa ei siis enää ole poikkeustilaa eikä valmiuslaki ole voimassa. Sullomalla ”ne kaikkein hauraimmat” suuriin asumispalveluyksiköihin on syntynyt pysyvä ongelma yksilön perusoikeuksien turvaamisesta kriisitilanteissa vaarantamatta toisten terveyttä (.. ja toisten bisnestä) . Koska meillä ei ole tällä hetkellä lakia oikeuttamaan em. perusoikeuksien rajoittamista muutoin kuin karanteeni- ja eristystilanteissa tai poikkeusoloissa valmiuslain perusteella, niin nyt onkin valmisteilla uusi laki, joka tulisi täydentämään tuota aukkoa. Kysymykseksi jää millä tavalla se tulisi rajoittamaan tai vahvistamaan perusoikeuksiamme! Ei voi olla ajattelematta, että noustaanko puuhun väärästä päästä eli ensin tehdään toimet ja sitten laaditaan laki. Oikeusvaltiomme on saanut lisää murtumia.
Huolestuneet omaiset
Minä huolestuneena omaisena en koe ”vierailevani” vaan osallistun erilaisiin hoitotoimiin, kuten ruokailussa avustamiseen, pukeutumiseen jne.. Omaisina osallistumme arkeen ja hoitoon monin eri tavoin. Tuemme vanhustemme henkistä ja fyysistä jaksamista, kuljemme rinnalla heidän vaikeassa sairaudessaan yrittäen pitää joitakin muistojen rippeitä tallella, saamme myös itse lohtua suruumme, kun löytyy vaikkapa yhteistä huumoria. Tässä suhteessa rinnastumme hoitajiin. Ja kuka lopulta osaa määritellä mistä koostuu se meidän vanhuksemme elämä ja terveys.
Säännöllisesti vanhuksiaan tapaavat ja hoitavat omaiset ovat pieni vähemmistö. Suuri enemmistö omaisia on jättänyt vanhukset ennenkin oman onnensa nojaan ja nyt ”hyvillään siitä” että ei tarvitse edes kohteliaisuudesta vierailla .Hoivakodissa voi olla n. 30-50 hoitajaa kierrossa ja lisäksi sijaisia ja opiskelijoita ja muuta henkilökuntaa, joten omaisten tuoma tartuntariski on minimaalinen verrattuna riskiin mikä tulee henkilökunnan taholta. Nämä omaiset ovat yleensä jo siinä iässä, että kontaktit toisiin ihmisiin ovat hyvin rajoitettuja. Nyt kun ravintolat ja yökerhot ovat auki, niin eihän (nuorten )hoitajien yksityiselämää voi rajoittaa tältäkään osin. Ja onhan meillä testit ja vapaata testauskapasiteettia!
Suhteellisuudentajua kehiin
Edellä mainittuja taustoja vasten näyttäytyy ”erilaiset vierailukiellot ja -rajoitukset” toimenpiteinä, jotka ampuvat tykillä kärpästä. Pitkään jatkuneena nämä rajoitteet ovat osoittautuneet järeäksi aseeksi, joiden jälkimaininkeja ei luultavasti koskaan tulla selvittämään. Meillä ei ole tulevaisuuden tietoa siitä, saavatko rajoitukset enemmän aikaan kuolemaa vai elämää. Maija Sakslinin (apulaisoikeusasiamiehen kannanotto 18.6.20) mukaan vierailukieltoja asetettaessa olisi tullut arvioida niiden välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta. Hän toteaa, että hänen on vaikea pitää läheisille asetettua vierailukieltoa välttämättömänä, jos esim. suojauksella ja testaamisella voitaisiin ehkäistä viruksen leviämistä. Edelleen hän korostaa, että harkinnassa tulee ottaa huomioon myös läheisen vierailun merkitys yksityis- ja perhe-elämän suojan kannalta. Myös muiden asumispalveluyksikössä asuvien henkilöiden suojaamiseksi Sakslin esittää, että yksiköiden tulisi kartoittaa mahdollisia tilaratkaisuja asian hoitamiseksi.
Onko tämä uusi normaali?
Asiat ovat nyt tolallaan. 70-kymppiset saivat oikeutensa, kansa sai sirkushuvinsa ja maan hiljaiset pysyvät poteroissaan. ”Kaveria ei jätetä” on unohtunut. Mutta valtiovalta suojelee ”kaikkein hauraimpia” koko heidän loppuelämän ajan sekä elämältä että kuolemalta ottaen huomioon ”kiireesti” päivitetyt elvytyskiellot sekä kosketus- ja lähestymiskiellot. Tapaamisissa vankilakäytännöt ovat vallitsevia. Se ”suuri joku” on ominut meidän äitimme, isämme, puolisomme tai muun rakkaamme ja meillä omaisilla ei ole siihen mitään sanomista.

Annetaan ääni ”hauraimmille”
Me omaiset voimme liittyä yhteen ”hauraimpien” etujärjestöksi ja ääneksi sekä oman tulevaisuutemme että omaistemme vuoksi. Muistaen myös 2019 vanhustenhoitoskandaalin ,korona on vain pahentanut tilannetta. Näille hauraille annettu ”elinkautinen” voi olla vuosi tai kaksi. .. mutta tänään, parempia aikoja odotellessa (”uusi” aaltohan taitaa jo olla tulossa) mennään maskeilla, vaikkei vanhus tunnistaisi meitä niiden takaa, tyydytään muovihanskojen lähes aitoon kosketustuntumaan ja ulkona pidetään 2 metrin turvallisuusväliä ja silitetään pitkällä kepillä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu