Onko ”ihmisten kaupunki” uusi ajatus?

New York illan valoissa

Tapasin toukokuussa New Yorkissa monia kollegoja, kuuluisin heistä varmasti oli tanskalainen arkkitehti Jan Gehl. Hän on tunnettu kaupunkitilan tutkimuksestaan ja käveltävän, ihmisen mittakaavaan rakennetun ympäristön suunnitelmistaan. Gehl oli aika vastikään myös Helsingissä luennoimassa, saatiinhan yksi hänen teoksistaan eli ”Cities for People” viime vuonna vihdoinkin suomeksi nimellä ”Ihmisten kaupunki”. Tätä ennen se olikin jo käännetty 37 kielelle. Nykyisin Gehl kiertää ympäri maailmaa luennoimassa ja ideoimassa, ja on ns.senior advisor nimeään kantavassa, useassa maassa toimivassa suunnittelutoimistossa.

Jan Gehl oli julkaissut  ensimmäisen kirjansa 1971 (ilm. engl. 2011 ”Life between buildings”)  jo ennen kuin meikäläinen edes oli ehtinyt aloittaa opintojaan Oulussa arkkitehtiosastolla.  Gehlin ajattelutapa ja ihmisen ottaminen lähtökohdaksi kaupunkisuunnittelussa ja myös siis arkkitehtuurissa on tuttua, vaikkei hänen nimeään aiemmin toisteltukaan mantranomaisesti kuten nykyisin. Kööpenhaminan kävelykatuun käytiin tutustumassa ekskursioilla samalla kuin ihailtuun tanskalaiseen asuntoarkkitehtuurinnkin.  Luennoissaan Gehl tehokkaasti ottaa lähtökohdaksi modernismin kaupunkisuunnittelun – ja siitäkin vielä erityisesti Brasilian tyhjästä luodun pääkaupungin (Costa & Niemeyer 1955) – ja esittää ikään kuin  kaikki arkkitehtuuri sen jälkeenkin olisi ollut kaukana ihmisen mittakaavasta ja tehty vain joko autojen ylivallalle ja vallan symboliksi.  Näin hän tulee tarjonneeksi ”mahtavia työkaluja” nykyajan somekeskusteluihin ja ”arkkitehtuurikapinoihin”. 

Juttelin Gehlin kanssa illallisristeilyllä Edran konferenssin jälkeen, ja hän naurahtaen totesi että taisit nyt kuulla taas kerran saman luennon! Mutta vaikka voi ollakin että luento oli periaatteessa sama kuin Suomessakin pidetyt- alkaen Jane Jacobsista ja Brasiliasta- ei se tunutunut samalta, kun valtava yleisö vauhdikasta ja osin poukkoilevaa esitystä kuunnellessaan puhkesi monta kertaa hersyvään nauruun! Professori oli jo aiemmin saanut niin monta kunnainosoitusta Amerikassa, ja nimenomaan Environmental Design and Research Associationin (EDRA) puitteissa – ettei ihan kaikkia itsekään muistanut. Oli myös mukava tavata vaatimaton rouva Gehl, joka on siis ympäristöpsykologi ja varmasti vaikuttanut erittäin paljon alun perin arkkitehtimiehensä ajattelutapaan. 

New Yorkissakin on paitsi Gehlin toimisto myös toimiston suunnittelun jälkeä: Times Squaren muuttaminen pelkästä liikennealueesta  kohtaamisaukioksi on Gehl Architects'n pöydältä. Luennoidessan Gehl kyllä totesi, että on muuttunut liian ”eläväksi” , ylikansoitetuksi koko aukio – oli käynyt aiemmin katsomassa  paikkaa ennen esitystään. Samaa totean minä: vertaillessani kokemuksiani 90-luvun hieman kolkosta  Times Squaresta (puhumattakaan 1970-luvun Times Squaren ympärillä tapahtuvasta The Deuce -sarjasta HBO:lla 🙂 ja sitten taas mukavasta, pöytäryhmiä ja penkkejä sisältävästä plazasta siihen hirvittävään tungokseen, johon jouduin tällä kertaa. Mutta pitänee ottaa huomioon, että kaupungissa oli epätavallisen paljon myös ihan kotimaan turisteja, koska oli Memorial Day – kansallinen vapaapäivä.

 

 

 

 

HelenaMarjaTervinen

Olen ympäristöä kameran linssin läpi tarkasteleva arkkitehti. Olen enimmäkseen työskennellyt yhdyskuntasuunnittelijana ja väittelin tekniikan tohtoriksi 2006. Nykyisin olen osittain opettajana Aalto-yliopistossa, osittain vapaa tutkija ja kirjoittaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu