Eikä multa kukhan kysyny, tahonko mie tämän liiton!
Mulla on liitto.
Eikä kukhan kysyny multa, tahonko tätä.
Se on puhas ja kaunis liitto.
Hyvä suhe.
Se on oikeasti parasta mitä mullon.
Se on kaikkeni.
No, joskus se rakoilee.
Joskus natina käy. Ja marina.
Valitan omia asioitani.
Ja mie tiän, että syrjähypyistä ei hyvä seuraa.
Jokkaisella on oma liittonsa.
Ei piä toisen ommaan kajota.
Ei piä antaa toiselle tillaisuutta kajota minun ommaan.
Jokaisena hetkenä totteutan ommaa elämääni omassa liitossani.
– mulla on suhe oman elämän kanssa, tahonpa mie tai en.
Hilkka Laronia ja sen oma elämä!
Moro Hilkka!
Taas ihastelen kaunista murrettasi. Sinun kannattaisi julkaista runokirja. Niin kauniisti kirjoitat:)
Ilmoita asiaton viesti
Sari kaunokainen, solet nuin kauhniisti kommentoinu, kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Joka osaa olla itsensä kanssa, on vahvoilla!
Ilmoita asiaton viesti
Niin ittestä ja elämästänsä ei pääse lomale, sois hyvä hoksata, pääsee helpommalla ja jää ehkä vähän tillaa kohata tätä hetkeä ja toisia ihmisiäki. Siis jess Anmari!
Ilmoita asiaton viesti
Usein sanotaan jollekulle, että hanki oma elämä. Sinäpä olet sen sitten hankkinut;p)
Ilmoita asiaton viesti
Niin, miehän yritin sanoa, että se annethiin mulle, eikä kysytty ja son niinko liitto tämän oman elämän kans. Niin ja mie olen itte vähän kuiteski niinko muutako se tai tämä oma elämä, eikö olekki Ari ihmeellistä!
Ilmoita asiaton viesti
Olen Hilkka toista mieltä, eli elämäsi on sinun oma valintasi. Oma valintasi ennen syntymääsi, se että nyt väität toista johtuu siitä, että tietoinen minäsi uskoo sinun syntyneen viattomana.
Ilmoita asiaton viesti
Minunkin mielestäni sana ”tahdon” sanotaan jo ennen syntymää.
Valitsemme elämämme ja kehityshaasteemme vapaaehtoisesti.
Ja valitsemme myös vanhempamme – ei päinvastoin.
Vastasyntynyt lapsi ehkä muistaa kaiken, mutta vuosien myötä unohtaa
alkuperänsä, ja hyvä niin, oman kehityksen kannalta.
Ilmoita asiaton viesti
– Ja valitsemme myös vanhempamme – ei päinvastoin.
Me vanhempina emme ainakaan voi valita, joten valinta on aina jonkun muun, joko sinun tai sinun esimiehesi?
Ilmoita asiaton viesti
Monet vanhemmat kuvittelevat tekevänsä ”ikioman” lapsen, mutta viisaat
huomaavat saman mistä Kahlil Gibran kirjoitti: Lapsesi tulevat vain sinun
kauttasi ja menevät menojaan (vapaasti mukaillen, kirja ”Profeetta” on
muuttokuormassa).
Uskon (en siis väitä tietäväni), että sielu valitsee juuri oikeat olosuhteet, s.o. vanhemmat, maanosan, kokemukset…, jotta tietty
elämänläksy tulisi opituksi.
Valinnat lienevät siis karmaattisia, ja siinä mielessä myös jumalallisia.
Itse en oikein jaksa uskoa mihinkään konkreettiseen ”esimieheen”,
jumaluuteen kylläkin, joka on meissä kaikissa ja kaikessa, kaikkeudessa.
Monet puhuvat kohtalosta. Itse käsitän kohtalon niin, että tapahtumat
joita elämme ja tulemme elämään, ovat tavallaan jo tapahtuneet, sillä
aikaa ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö jumala voi olla esimies?
Ilmoita asiaton viesti
Jonkun mielestä kai onkin.
Mutta jos Jumala on Jumala, niin voiko hänestä kukaan sanoa yhtään mitään?
Ilmoita asiaton viesti
No ei sanota sitten;)
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä, minusta Jumala on kaikkivaltias ja kaikkivoipa, jos sitä nyt siittä, siis Jumalasta niinko ilmiönä varsinaisesti voi tosiaan mithän sanoa. Sehän on saattanu päättää jo olemassa olonsa meile, kuka sen nyt niin varmasti voi sanoa!
Ilmoita asiaton viesti
Vaikea sanoa kun ei voi puhua;)
Ilmoita asiaton viesti
Niin just ja sitä kautta mie jotenki vain luulen, että jos se Jumala on antanu mulle tämän elämän, niin kait se anto sen niinko just tässä ja nyt elettäväksi eikä mithään taihvaita (tai helvettejä) haikailemista varten.
Ilmoita asiaton viesti
Oikein, eli helvettiä ei ole ja taivaskin on vain hattaraa.
Ilmoita asiaton viesti
”Ylhääl Paratiisis on nälänhätä ja alhaal Helvetis on ähkyt.
Jumalal on saldo päässy loppuun ja Saatanan Siemenssi se tuuttaa vaan varattuu.
Roskaruokalan liukas lattia. Niskatuki kaulas, Blake pappina.
Täs korkees jättiläisten salis, vieraat istuu purilaisten paris.
Juudaat jumittaa, janoon juottaa. Antaa tehtaan työt tääl tuottaa, hei.
Kuka luottaa tääl mihinki hintaan, kenen totuus Taivaasta ja kenen valintaan?
Kenen pääs, pääs kaikis mais. Taivas ja Helvetti perustuslais.
Huhhuh helleta Jumala ku hulluil Helsingis mukavaa.
Nii ei meil oo ees hallinnollisii vaikeuksii, ku hallitus on täynnä julkkiksii.
Helvetis on viis Hiltonii Pariisis ja Paratiisis eletään savises kaupungis.
Ympäri mait homeisis kodeis, perustuslait nukkuu lehtirodeis.
Neitsyt Maria tanssimas klubeil, taksijonossa viimesillä hugeil.
Tääl Lucifer kruisii Hummerilla, ku Pietari bosahtaa gallerian tunnelilla.
Toiselle puolelle on liput myyty loppuun ku toisen tanssilattia tyhjyyteen alkaa jo tottuu.
Ylhääl työkkärin luukul on lappu ku alhaal uraputkes siel pitää hoppuu.
Valtiovalta taotaan aseesta ku Helvetis äänestetään ainoost kaikesta.
Otetaan Taivaalle. (kyl) Otetaan Tuonelalle.
Otetaan Jumalalle. (kyl) niinku otetaan Saatanalle. (Ähkyt)
Otetaan valolle, ihan niinku otetaan varjoille.
Kaadetaan aamulle, niinku kaadetaan illalle. (tääl kaadetaan)
Kaadetaan päivälle, ihan niinku kaadetaan yöhön.
Ei Tuonelan puolel oo kärsimyst, ikuista rangaistust meit venaamas.
Kelaamas kuutamolt uumokselle. Ny, otetaan muutokselle.
Paras pysytellä päivämme varjos, jos kaikki mieles vaa mustavalkost.
Riittää inkeille rohmuttavaa ja noitien reseptivinkeille viski.
Toivoo täynnä seison taivaanrannal ja vedenpinnan päällä ny lentää leipää.
Kävelen aliseen, läpi lätäköiden ja pohjassa kummankin kengän reikä.
Joo, otetaan linkit, koodataan hälärit. Folio-hätärit polttaa pirunki sormii.
Taivaanporteil koirat käy kii ku smuglataa pöhinää Nooan arkkiin.
Koht täälki sokeet lapset leikkii kuurupiiloo. Leikkikenttä on miinotettu, ainii joo.
Taivaan palaneet reunatki kalutaan ku tääl meil ei oo ikinä sitä mitä halutaan. (ei)
Jatkuu vaan tää kehityksen kurkotus ku ihminen se on sit nii hassu otus.
Meil on uskomus, pelastus, kadotus… hei, ei se oo merkki – se on varotus. (joo!)
Pirun kämmenellä tääl on hyvä lämmitellä, olo pikku ihmiselle aina hyvä, lämmin, hellä.
Kirjotan kynäsellä, elän pikku jyväsellä, käsi sydämellä, mä en tahdo vielä hyvästellä.
Turha hiiviskellä. Tääl vaa riimitellää nälkäsel fiiliksellä piikikkäät ku siilinselkä.
Turha mielistellä, ei siniverisel oo taivaanportil etui, en syitä jaksa eritellä.
Vuodet vilisee silmissä ku halluissa. Musta jää viskoo -kiskon käsijarrusta.
Luistaa tieltä suistaa, en metsää puilta nää. Sitä kantaa Tuonelan isäntä.
Otetaan Taivaalle (kyl – joo), otetaan Tuonelalle, niinku otetaan Saatanalle.
Kaadetaan illalle, niinku kaadetaan aamulle,
ja kaadetaan valolle, niinku kaadetaan varjoille.
Otetaan Taivaalle, otetaan Tuonelalle.
Kaadetaan Taivaalle, niinku kaadetaan Tuonelalle,
ja kaadetaan valolle, ihan niinku kaadetaan yöhön. ”
http://www.youtube.com/watch?v=WF2qwOFw8Y8
Ilmoita asiaton viesti
Oh?
Ilmoita asiaton viesti
Joo meni vähän överiksi, ämmi nakkas räpin kehhiin, muttako siinä on niin hyvä se, että hyvä ja huono kuuluu elähmään ja lantilla on kaks puolta, vaikka oltas mitenkä hyviä ja pyhiä itte! Elämä on.
Ilmoita asiaton viesti
Räppihän oli pirteä, kuin pirtelö kevättohinassa.
Ilmoita asiaton viesti
Anmari, joo voi olla, olen mie joskus sanonu omile kläpeile, jos joku on valittanu, minkälaisen äitin kans piti elämänsä alottaa, niin olen sanonu, että mitäs sieltä pilven reunalta valittit tämmösen äitin, mutta en tiä oikeasti.
Jos ei mennä ihan syntyjä syvemmälle, niin helposti tämä elo ei taho kelvata, nykyihmiset ja mie kans olhaan niin helposti tyytymättömiä. Seki mulla tuossa runossa jotenki oli kait mielessä.
Ilmoita asiaton viesti
Ahaa.
Jess söör Ari, no tietonen minä on vissiin se ego vai onko. Mie olen oiken avuton näissä määritelmissä, mutta mie olen itte jotaki muutako tietoinen minä, niin mie tykkään. Ei kannata samaistua, siis ei kannata luulla, että met itte olema meän elämä tai kohtalo tai ylleensäkhään mikhään sanoila ilmastava meissä tai meän elämässä.
Molen menny maahan, jossa mie en ennää ota näitä määrittelyjä tai teorioita oiken mitenkhään vakavasti, mutta joskus on pakko yrittää sanoila sanoa ja mie sanon vaikka, että on olemassa perusminä, se jumaluus meissä ja tuossa runossa mie puhun siittä, kuinka met helposti olema oman elämän vankeja ja alama kippuroihmaan, etteikö tämä meile kelpais, tämä leiviskä, jonka olema saahneet.
Mie jotenki tykkään, että meän syntymä on jotaki, josta en tiä enkä toelakhaan sano, onko se kenen syy tai valinta, se on siis kohtalo. Nojoo nyt putosin itte omilta kärryiltä, jee!
Ilmoita asiaton viesti
– Nojoo nyt putosin itte omilta kärryiltä, jee!
Mutta runo on hieno!
Ilmoita asiaton viesti