Keskusteluja äitin kans osa 4

Kaksi napaa

Tietämisen taito levenee
tuntemisen taito kapenee.
Tietäjien joukot suurenevat
tunnetasot kuumenevat.
Kasvaa joukko tietäjien
loppuu aistit tunteiden.
Suuret joukot sanelee.
Tieto tunteita nyt arvailee.
Valtaa käyttää tietäminen.
Murtuu hiljaa ihminen.
Sanat suusta sinkoilevat.
Kädet loppuja tekevät.
Suru ei suuria sureta.
Hymy ei joukkoja tavoita.
Tieto laskee lainalaisuuksia,
antaa uusia julistuksia.
Lait itse tietäjät tekevät.
Ikuisiksi – niin luulevat.
Unohtaen yksinkertaisen
Luojan luoman ihmisen,
jolla yksi halu taipumaton
käskyvallan alle kaatumaton!
Halu toista rakastaa
ilman valta-asemaa.
Tietoviisaus ei osaa sitä,
vaikka tekisi se mitä!
Kaks kun menee alle peiton,
tekevät he siellä heiton,
jota tutkii tieteen haarat
tiedemiehet tekee kaavat
toiset estää, toiset yrittää
sopimattomia yhdistää.
Tehdään liemet, kumit, hopeat,
kaikenlaiset kuvat, kummat tavarat.
Tiedemiehet toiset haluaa,
toiset hymyhuulin tuhoaa
samaa suurta salaisuutta.
Himoiten myös julkisuutta.
Peiton alla kaksi napaa
ilman kaavaa toisiansa tapaa.
Syttyy tuli, tulta kuumempi.
Säilyy salaisuus.
Kaavoittamaton
rakkauden tuli on.

– Airi Pöykkö, Runoja


Tieto ja kaavat vallan saavat
numerot ja rahat kisaavat
isot herrat meän arkiasiat unohtavat
mutte meilä tavalisilla voimat on mahtavat
– molema vastuullisia ja toimivia!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Lapsemme sinun, minun ja maailman

Mitä teemme

Kerronko lapselle auringosta
jonka savut sammuttaa?
Hänelle kerronko kuusta
jolta viety on salaisuus?
Ehkäpä tähdistä tarinoin
kuvioin muuttuvin?
Taas maasta hänelle näytänkö
kukkaset oudot ja toukkien tiet?
Mihin minä lapseni vien?

– Airi Pöykkö, Runoja


Me äitit hyvvää tarkottavat
Met huolta kannama
Omat harhat kläpeile annama

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Soluni solut

Synnytys tapahtuu puudutuksella.
Viedään viereen kärryillä.
Ruokitaan Bonalla ja vastikkeilla.
Rakastetaan tädin välityksellä.
Vihataan viiskymppisellä.
Allekirjoitetaan.
Kirjoitetaan alle.
Puoliliutaa huoltajia
katselee kamarin lasista.

– Airi Pöykkö, Runoja


Synty auringon valosta
eli pelkästä ilosta
kuoli ja kuopathiin,
laulu jäi.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Ajatukseni lento on ohjelmoitu
nöyryyteni on naurettu naulaan
miten uskallat
etkö ajattele
– ajattele –
laitan lapseni laulamaan
näytän niille niityn kukkaset
suolta syötän karpaloita
kauniin kasvatan kauran
leivon lämpöisen leivän
tuhatvuotisen tuotan tuoksun
surut suorin sormillani
ilot ilmoille ikuistan
kyyneleistä kiitän kaikkia
loruilla lämmittelen
ennenkuin lapseni lasittuvat
ennen kuin aurinko laskee aamuun

– Airi Pöykkö, Runoja


Minun äitise uskalsi
jäähilheisheen vikehvään sukelsi
ja maailma sitä nauro
äiti ymmärsi ja lissää kauho
ja nauro.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Hymy auringolle

Lapseni läksyt leimahtavat.
Hänelle taotaan tietoja.
Vuosituhanisien siruja saharasta.
Valovuosia auringosta.
Ihmeitä kuun kalvolla.
Unista lonkero nahkiaisin nähtynä.
Sulatetaan.
Solusaveksi.
Kuoritaan kellokkaat.
Kielet kelloista katkaistaan.
Nupeille nuoltaviksi
nappuloille naurettaviksi.
Sähkökatko!
Pimenee.
Seisokki sokaisee satusedät.
Lapseni selvät selviävät.
Hän näkee voikukan.
Hän huomaa eksyneen muurahaisen
auttaa sen polulleen.

– Airi Pöykkö, Runoja


Niin äitit, mistä saatas kläpeile rauha
Auttaa murkkuja polulle

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Poikien peli

Paljon pieniä poikia
vähän väinämöisiä.
Pojat palloa pelaavat
potkivat pahankuriset.
Ei löytynyt pelisääntöjä.
Säännöt itse rustattiin
maalit kummiksi mustattiin.
Pallo ei osu perille.
Siitä paha pojille.
Syttyy sota.
Alkaa viha armoton.
Voimalla kohti tuonelaa
toisiaan he juoksuttaa.
Itse juoksevat mukana
ketään ei ole takana
huutamassa: lopettakaa!

– Airi Pöykkö, Runoja


Lopettakkaa pienet pojat
Menkää kotia!
Huutaa vaka vanha Väinömöinen,
Äitit hyväkuriset oottaa kotona!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Nukkeäidit

Tytöt pienet tylleröiset
Äidin kuvat armahaiset
leikkii lapset leluillansa.

Leikit seis!
Peilit käteen, punasuut!
Katsokaa, kuinka rannanpuut
kumartuu.
Käki kukkuu. Linnut Laulaa.
Nopeasti punapaulaa
aukomaan.

Ratkee rengas.
Leikit uudistuu.
Kuka otti? Mihin vei?
Hajosi kaunis kuvani.
Etsin koko eloni,
mistä löydän nukkeni.

– Airi Pöykkö, Runoja


Onse kummako mie tulen tänne Ylälapin mökile,
mie niinko saan ittestä kiini,
löyvvän oman mollakroosani!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Odotus

Kipeästi ajatus arkailee.
Täyttää tunneonkalot.
Haluaisin mennä merelle.
Tuulen niskat nujertaa.
Leimahtaa lapseni valoksi.
Naarmu naurua vähentää.

Sanallani muut säveltäjät.
Kuorot kovat, konsertoijat.

Sama on taivas.
Sama on maa.

Minun lapseni rannan saavuttaa!

– Airi Pöykkö, Runoja


Seison haualla
Pikkuhilkka 12v
Teän takana
Minun sisko Helena 13v on kuollu.
– mie hallaan vakaasti ja hellästi itteä Helenaa äitiä issääi!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu