Keskusteluja äitin kans osa 5

Niin mielelläni
ostaisin tähtisädetikkuja
ja saisin silmäsi loistamaan
naurusi helisemään.
Olisi pitänyt
ostaa vuoren korkuinen pino
tähtisädetikkuja
silloin kun ne naurattivat sinua.
Hahkuisi yksi kipinä
kyyneleitten keskellä.
Nopeammin alkaisi
murheen mureneminen

– Airi Pöykkö, Runoja

Kerronkos mie, äiti, sulle kumman jutun
mie ittele keitin semmosen hutun
että mullon omassa mielessä äiti ja isä
ja aivan täyellisen ihana kotipesä.
Mie meen aina sinne kanssa murheitten ja onnetarten
Kaikkien kans mie muistotki sielä parantelen
Särkynyttä itteä tarpheen mukhan eheäksi pyörittelen!
Solet äitikulta vappaako taihvaan enkeli
ja sen kunniaksi nämät runot tänne lenteli!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Haluaisin kertoa
paljosta pitämisestä
pysyttää palleroisena
silittää, suudella ja leperrellä.
Katson kasvanutta kuvaani
uutta unelmaani.
Alati muuttuvaa
monitoimi touhukasta.
Tummennetut silmät tänään
viettelyksen välkkeessä.
Kyynelillä pestynä huomenna
pyttymyksen pehmentämänä.
Nyt uskon aikani olevan:
leperrellä lepytellä,
vähätellä välittämiä,
pysytellä paaperoisena.
SALAMOI!
Sattuu sydämeen.
Lakkaan leperrykseni.
Keskustelen kauniisti
kunnellen kuvani kertomaa.

– Airi Pöykkö, Runoja

Kaikki se vähättellee
Kakki se lepyttellee
Ja maailma se yhä vain paremmaksi tulla läpysttellee
Ja just siks,
ko pikku-unelmatki kasvo isoiksi ja ilosiksi!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Pidot

vispilä pöydän alla
tehty kakku komea
kattila karuna kamarissa
keitetty pitoperunat
pienillä käsillä
kasvoilla rypyttömillä
uskolla uskomattomalla
minun oman oma

– Airi Pöykkö, Runoja

Vinksin vonksin,
heikun keikun,

pitkin poikin,
mie pidoista pois loikin
ja ympäri ämpäri kärrynpyöriä heittelin!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Vaunut tuoksuvat tullessaan
keinuvat hiljalleen
hetken hellii tuulonen
kuumuus katoaa
päivä panee parastaan
niin pian kuluvat
säädetyt kuukaudet
katoavat hetket
tulevat huolet
hellimisestä

– Airi Pöykkö, Runoja

Son kova läksyko kläpit kasvaa,
siinä kyynelet sekottuu naamarasvaan
ja pikkuäitit isoiksi muoreiksi ja ämmeiksi kasvaa!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

penkillä pienet varpaat
vapisevat naurusta
etsien varjoa auringon alta
toisessa päässä penkkiä
vapisevat varpaat
etsivät aurinkoa

– Airi Pöykkö, Runoja

Vauvan käsi vanhuksen käessä,
onkos kauhniimpaa nähty!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

ovatko
vanhemmat vapaita
vapauttamaan
nuoret vastuusta?

– Airi Pöykkö, Runoja

Vappaasti, vappaasti, vapaehtosesti ihan
juoksi nuoruus poikki pihan
ja vaphaasti ihan
vanhemmat vastusteli.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

useimmiten unohdetaan
että
lasta tässä tehdään

– Airi Pöykkö, Runoja

60 ja puoli vuotta siittä nyt
tänhään on jo vieriny,
ko, äiti, mie sieltä pilven reunalta kurkistelin
ja sulle tipahin.
Ja sitäpä ei unoheta!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

äidiksi aikovan
tulisi
ehtiä aikoa äidiksi

– Airi Pöykkö, Runoja

Äiti, mie otan nyt lempeästi sulta sen vauvan
otan tähän omhan minun sylhiin tähän näin,
tässä nyt tässä mökillä,
sen, joka synty äitille, joka ei ehtiny aikoa äidiksi.
Äiti, kaikki hyvin,
se vauva on nyt tässä
on lämmin ja kesä
ja äiti, sillä on aina huolehtiva ja lohduttava ja rakastava aikunen lähellä.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

isäksi alkaminen
aukeaa
vasta kun lapsi
opettelee lapsen tekoa

– Airi Pöykkö, Runoja

Kaikki vaatii oman aikansa,
niin kuule äiti, ko isä ja mie vanhenima
meistä tuli tasavertasia.
Isän 80v -juhlien jälkheen olima aivanko ketä vain

avoimia läheisiä ihmisiä.
Syöpä opetti loput.
Rakastavaa läsnäoloa ja ihmisenä kohtaamista.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

lapsen oikeudet
ovat
vanhempien vaikeudet

– Airi Pöykkö, Runoja

Äitit, isät ja pienet perheenlisät
pani oikeuet ja vaikeuet pussiin
ja pussin suun narula hyvin kiini
ja sitte net vanhemmat alko vastuullisiksi ja toimiviksi

aikusiksi isoiksi ihmisiksi,
jokka piti ittestä ja perheestä hellää ja hyvvää huolta
ja kläpit olit villiä ja vaphaita
vanhempiensa kuuntelevassa ja lohuttavassa ohjauksessa
eikä niilä kläpeiltä vaajittu koko ajan jotaki
eikä niitä koskhaan uhkailtu rangaistuksilla!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

nuorison nujertaminen
näyttää nöyryyden
johon viisas vanhempi
ei aikoinaan antautunut

– Airi Pöykkö, Runoja

Nousee päivä, laskee päivä
pojasta polvi paranee
ja siihen mie luotan,
kläpit kasvahneet kauas minun yli.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

mummot muuttavat muualle
nuoret nauravat
näkyjään ja
itkevät ilman aikojaan

– Airi Pöykkö, Runoja

Ämmi tässä muorin kans runnoilee
olhaan pikkusia ilotyttäriä
karjalaisia itkijänaisia,
murheita ja huolia riittää
ja nokka niistethän ja huivi tiukemmalle sitastaan,
mitäs meän sitte pitikhään!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!