Keskusteluja äitin kans 9

Kaarnan kuva kupeessani

Ennen eletyt hetket menossa.
Tietämys taianomaista.
odotan omaani.
Ilma kääntyy takaisin
jyske tiivistyy korvissani.
Kuulen vain kohinaa.
Tajuntani taukoaa.
Odotan omaani.
Ääniaallot ääntä helisyttää.
Valo pisteitä kokoaa.
Odotan omaani.
Huudan vaistoni voimalla.
Kutsun vereni sykkeellä.
Tuuli tukkaani siirtää.
Kaarnan kuva kupeessani
kulutan yön tunteja.
Omani ilmestyy:
Auto reikkasi, anteeksi!
Hymy sitoo pihapiiriin.
Ojennun.
Yöhön aukenee tilaa.
Olen hiukan hupsu.
Eletyt hetket uusiutuu.
Omani opettelee odottamaan.

– Airi Pöykkö, Runoja


Ei toinen tullukkana,
mie kovasti hullukkana,
kun toinen tulla ilmestyvi,
hymyilevi, antheeksi oiken pyytelevi,
mie siittä hupsuttamahan,
opettamahan, kostamahan,
kärsittämähän kanssani!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu