Keskusteluja äitin kans 9
Kaarnan kuva kupeessani
Ennen eletyt hetket menossa.
Tietämys taianomaista.
odotan omaani.
Ilma kääntyy takaisin
jyske tiivistyy korvissani.
Kuulen vain kohinaa.
Tajuntani taukoaa.
Odotan omaani.
Ääniaallot ääntä helisyttää.
Valo pisteitä kokoaa.
Odotan omaani.
Huudan vaistoni voimalla.
Kutsun vereni sykkeellä.
Tuuli tukkaani siirtää.
Kaarnan kuva kupeessani
kulutan yön tunteja.
Omani ilmestyy:
Auto reikkasi, anteeksi!
Hymy sitoo pihapiiriin.
Ojennun.
Yöhön aukenee tilaa.
Olen hiukan hupsu.
Eletyt hetket uusiutuu.
Omani opettelee odottamaan.
– Airi Pöykkö, Runoja
Ei toinen tullukkana,
mie kovasti hullukkana,
kun toinen tulla ilmestyvi,
hymyilevi, antheeksi oiken pyytelevi,
mie siittä hupsuttamahan,
opettamahan, kostamahan,
kärsittämähän kanssani!
– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!
Kuvassa pitsiliina, kirjoja, viinilasi – tuttua minullekin. Runopoiminnat ovat sopivalla tavalla dramaattiset, miellyttävät. Mukavaa kesää!
Ilmoita asiaton viesti
Heips Tarja ja tuotahan se just on, tai siis tämä, tulin taas tänne lapin mökhiin ja ihanaa kessää sulle kans ja kiitos kommentista ja syän ja hallaus ja hymy ja mie lähen menninkäisiä ja keijjuja tervehtiin ulos!
Ilmoita asiaton viesti