Keskusteluja äitin kans 12

Kansallisjuoma kolmonen

Suomen kansan kurkkuja valelee
nektari nautinnon.
Kuohuvan nesteen naurua
aivojen takana kuulen.

Kuohussa lentää tauotta tunteet.
Surut se nauraa.
Murheet myöntää mennessään pois.
Nauraen neidot aukee.
Kuohu vain kulkee
suudellen sarjassa lastenkin suita.

Kiellot ei auta.
Auta ei aivot aikuisten miesten.
Aivojen takana kalja vain nauraa.
Naurulla nakertaa aivojen alaa.
Kuohu vain helmeilee ja kurkkuja valaa.
Rusohelmenä kiiltää pinkassa pullojen
tuo nektari, kutsuen.

Joka pienenkin puodin hyllyllä kurkkien.
Valkea kalvo helmistä pullistuu,
kun urohot uljaat kumartuu
ja kohmeisin kourin helmiä halaa.
Pakkanen paukkuu.

Paidatta maattiin pellolla ennenkin.
Kohmeiset kourat kanteli taakkaa toista.
Jaksoi taakkaansa kantaa Suomen mies.
Halaus kuohuvan kaljan kaulaan
vienyt on voiman ja mielen.

Miehet vain kaulaa ja makaa.
Turvaa hakevat lahtien takaa.
Isyys ei mitään – naiselle nauraa.
Maasta hän lähtee kun tarvitaan auraa.
Suomen mies.

On yksin noustava naisten
ja tehtävä työtä.
Voi urhoista katsella kuvia Kalevalan myötä.
Saduista seurata sankarien työtä.

Suomen poika
juo ilman lupaa!
Tuuleen tekee hän omaa tupaa.
Kaiken aikaa kalja vain nauraa,
helminä hehkuu ja silpoo kaulaa.

– Airi Pöykkö, Runoja

Kaiken turhan pois karistama
lämpimästi ittele päivää sanoma
ittemme kans hetken kerrallansa kulema
piämä itteä hellästi ja rakhaasti käestä
kehuma, kiitämä ja lohutama itte itteä
ja omala vasthuulla ittekukaki elämä
oleee ja huomenta!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!