Keskusteluja äitin kans 13

Pultin panija

Tulen ruoka vähenee.
Veden voima vangittuna vaikeroi.
Tuulen tielle ei liikennemerkit sovi.
Ajajan kortti on tulkitsematon.
Auringonpaistetta
kuun siltoja pitäisi purkittaa.
Muovi sulaa
lasi säröilee.
Puuttuu sopiva purkki.

Ihminen itse ei itke.
Atomi auttaa voiman vaivaan.
Toiselle voi kaivaa tietä tuskan luo
sillä millä itsellensä voimaa tuo.
Pyystyyn suuret lieriöt
valittujen kiekeröt
pelastuksen polut tietää.

Piirustukset oivat täsmälliset
toteutuvatkin vajavaiset!
Putlinpanija riemuitsee
hiukan pikku-pikku osia kun heittelee.
Itkee idän idän isät ihmeissään
lännen lapset laskee lorujaan.

Kohta katseet kääntyvät,
kunhan kukkaset vääntyvät
nousee tiekin tanhuun hurjaan!
Jo kumartuvat herrat
pultinpanijaa näin kurjaa.

Huomaa kurja pultinpanija
sama oon kuin kansa, armon anoja.
Alkaa omatunto – vanha kelmi – soimata!
Mihin panit pultit? Se ilmoita!
Kansa
uskkollinen tavoillensa
kunnioittaa suurta voiman antajaa.
atomivoimalaa.
Jätin pultin ilkamoiden pois,
että hiukan tuskaa se tois
muille ihmisille
syyttömille.

Kohta palaa!
Tuska supistaa jo suoniain
kohta polttaa kädessäin!
KOhta saapi voima ruokaa!
Lisää pultteja nyt heti tuokaa!
Ehkäiskää nyt
hyvät ihmiset,
pahan valta minkä tein!
Missä pesen sydämein?
Mistä puhdas käsi ojentuu?
Onko käsi lännen laakson lapsen
vaiko idän isän armaan?
Silmäni mun ovatko näin harmaat?
Kuka keksi
poliittiseksi
tehdä alkuvoiman?

– Airi Pöykkö, Runoja

Olemakos met äiti kumpiki
ydinvoiman vastustajia,
mie en tienykhän.
Politiikkahan on meän ommaa,
ei kait missään muualla maailmassa ennää
uskota vaikka ydinvoiman voihmaan!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!