Keskusteluja äitin kans 15

Lasipullovesi

Perunat maistuvat maalle,
kuorittu maito hyvälle.
Leipä ei ole muodissa.
Lasipullovesi on ihanaa!
Siinä saa samalla hinnalla:
– sovintoa sinun kanssasi
– rakkautta lapsilleni
– unta unelmien ylle
– kosketusta kipeään kohtaan
– miehisiä muistoja.

– Airi Pöykkö, Runoja


Ohoh ihmistä köpöistä
pahan teit
vesiki pullossa myyhään
rikhaat juo,
köyhiä janottaa!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

ANJA

Anja on myyjä tavaratalossa
hän on asiantuntija
– kemikalio-osastolla
– talousosastolla
– elintarvikeosastolla
– kenkäosastolla
ja alakerran ammattiosaston tiloissa

Anja omistaa keskikaupungilla
– kerrostalohuoneiston
– aviomiehen
– kahden abortin arvet
– korttelin missin kruunun
ja kaupungin kalleimman turkin

Anja aikoo aikuisopiskella
– lihamestariksi
– kerhonvetäjäksi
– muistojen kerääjäksi
– luonnonsuojelijaksi
ja kunnon kivipatsaan tekijäksi

Anjalla on yksityisomistuksessaan
– hienhajuista hiljaisuutta
– vierestä kulkeneita vuodenaikoja
– tuuleen taipuneita tunteita
ja kamera laukaisuvalmiina käärmeennahkalaukussaan

– Airi Pöykkö, Runoja


Nyt mie näen,
miehän koko ajan
yritän tehä
onnellisia loppuja sinun runoihin,
nytki haluttas ratkasta tuon Anjan hommat!
Voi voi hilkkapieni
lakkaa omassa pikkupäässästi
korjailemasta maailmaa!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Totuuden toinen puoli

Nupit juonii ja neuvottelee
asioita kaivaa ja kääntelee.
Selvenee erikoiskirkas nuppikunta
syntyy korkein lautakunta.

Aivot alkavat toimia
tuloksia poimia
nuppijoukko saa. Leipä kallistuu.
Matkat mutkistuvat. Mielet masentuvat.

Tasavallassa tapahtuu.
Alkaa ajojahti uus.
Huomaa nuppi pienoinen: palkan
saankin sievoisen
jos hiukan kuristan totuutta
ja kerron tarinaa aivan uutta.

Panen pankit puntariin
veromiehet suurratsiin.
Julkisuus alkaa aikamoinen:
korkein nuppi onkin loinen!

Kaivaa korpin silmää korppi.
Tasavallassa tärisee
teevee kuvat vapisee.

Nupit hiljaisiksi nuolaistaan.
Puhujat panettelijoiksi parjataan.
Väärintekijät ovatkin välttämättömiä.

Totuutta tongitaan
rehellisyyttä ongitaan.
Muistellaan miten miehet ennen
hyvien päivien mennen.
On tullut muotiin image
korkeintaan joskus senare.

Täytyy luoda omaperäistä
vanha kaikki irti repäistä.
Ulkomainen lahjustyö
suomalaisuuden laudalta lyö.

Nupit nauravat naista
sitä kotimaista.
Erikoiskirkas nuppikunta ihmettelee:
vaikka miten päin menettelee
totuudesta näkyy vain toinen puoli?
Pimeästä sivusta on ainainen huoli!

– Airi Pöykkö, Runoja


Nuinhan siinä muorikulta käy ja kävi,
valheita kukkii joka napinlävi!
Suomalaisuus synty, kasvo ja kukoisti,
Suomi-neito synty, vahvistu ja loisti.
Nytton koko neitoparka pinnalla kaltevalla,
repaleiset taskut on esiliinalla.
Liukas on väärintekijöitten kieli,
kansalla paha mieli
ja valehtelijat kaiken pois myy,
valheen kaikki on syy!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Ajatustyö

Nupit nakertavat tekemistä.
Tekeminen on tavanomaista.
Tavallinen on tuomittavaa.
Tuomion voi tehdä tarkemmin
ainoastaan ajattelevat.

Ajattelevat ainoastaan.

– Airi Pöykkö, Runoja


Ajatus on se ensimmäinen teko
sitä tehä ei voi seko.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Rahan valta

Nupit nöyrinä makeilee
työntoteuttajia anelee:
tulkaa tehtaalle
sovitte ahtaalle
asutte ajanmukaisesti aravalla
sairastutte sopivasti sanomalla
tilaa tahdon
mä täältä lähden.
Löytyy tilaa ja mennä saa
jos vartijan vain kavaltaa.

Yhä nupit noutaa
ja rautakouraa
työntoteuttajille jo näytellään.
Aravat ovat tyhjillään.
Ne täytetään
ja näytetään
mahti kaikille kamala
mikä valta rahalla.

– Airi Pöykkö, Runoja


Tulipa vain miehleen,
että methän olema kaikki rikhaitten kuninkaitten jälkeläisiä,
rikhauet on kovin väliaikasia.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Vallanhimo

Se kasvaa kansojen kamareissa.
Se kumartuu kuninkaiden kultapunoksissa ja
turhissa turbaaneissa.
Ohjuksen se ojentaa ja
rauhan räjäyttää.
Hymyillen hyytyy öljykentille.
Hivelee hiekkalaatikon
lasten linnat ja
tappeluttaa minun
labradorinnoutajaani.

– Airi Pöykkö, Runoja


Niin yks minun kaveri vai kukahan soli,
se sano, olkaa uskollisia pienessä.
Kaikki vaikuttaa kaikheen.
Mie pyörryn, son iso ajatus!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Vihan valta

Viha villinä vakoilee
milloin mieli toisella rakoilee.
Silloin iskee viha
ihmetellen ihan
heikkoutta toisen taitavan
lähimmäistään rakastavan.
Ei auta soitto sovinnon
ei kuulu käsky komennon:
viha seis! Sä muista
pian itses suistat
tielle tuskan, pelon turmion.
Ei! Viha leppymätön on.
Viha vallan saa!
Kuka armahtaa?
Onnetonta vihan kasvattajaa.
Oman luunsa kanssa asujaa.

– Airi Pöykkö, Runoja


Tääläki se semmonen viha luutansa yrittää kaluta,
ussein mie sitä katon, ei sitä tänne haluta,
se saa lähöt ja sen näiltä kenturoilta pois heitelen,
ei se täälä kauvvaan juttujansa keittele!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Letkulepo

Uni kertoo kirjokuvioin
kertomuksen
äärettömyytesi rajoista.
Jutaa jumalautasi.

Nupit naulanpäillä lukevat
arvoituksesi kuin aapisesta.
Olet julkinen kuvakirja.

Minuutesi mittari on napsahtanut.

Levenet levyksi lukijalle.
Näet näkysi
uskot unesi.

Totuus on toisenlainen
niin kauan kun lasket vetesi.

– Airi Pöykkö, Runoja


Oi äiti, unien maailmat on sulla nyt toiset,
emmäkä met niitä sinun unia tiä,

mutta minuutesi kipinä se vieläki
näissä runoissa kirjokuviota tekkee.
Ja oi äiti, kuinkahan monta muistokirjotusta
mie vielä sulle tehen,
no ei kait sillole mithän väliä,
tehenko niiksheen tullee!
Tehen varhmaan koko elämäni lophuun asti.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Suolasolmu

Kaksi suurta sopivat sodasta.
Rakentavat rauhalle rajoja.
Rajat vihalle: viitaten viisaalla kädellä?
Kädet liipasimella eivät voi
huiskausta tuota huomata
koska silmät ovat saaliinsa saavuttaneet.
Optinen harha
tasoittaa tunteet.
Kuuma hiekka saa verivoitelun.

Vesilitra synnyttää sankarin.
Sokea sankari nousee
pöydälle ja punastuu.
Onkohan pukuni oikean värinen?
Rihmaloiset levittävät liian nopeasti värin yli rajojen.
väri vaihtuu oikeaksi yön aikana.

Pukuja ei ehditä tehdä syntymäpäiviksi.
Siitä syystä joillakin on kaksiväriset juhlapuvut.

Kaksi suurta sopivat sodasta.

Veri ei vähene.
Kankaat vain eivät tahdo pitää väriään.

Minun käsikudotun pellavapukuni värjäsi
karjalaismummo sipulilla.
Väri on pysynyt.
Poimin hänen haudalleen tänä maanantaina
valkoisia kieloja ja sinisiä ruiskaunokkeja.

– Airi Pöykkö, Runoja


Ei net viissaat välittänheet sinun nukesta,
sotapoliisit heitti sen junasta,
että mahtuu lissää karjalaisevakkoja kyythiin.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Kilpajuoksu

Hevoset juoksevat kilpaa.
Nupit ympäröivät ajoradan.
Nupit ovat asettaneet mustat laput
hevosten silmien sivuille,
etteivät hevoset huomaisi heitä.
Etteivät hevoset ymmärtäisi
ruokkijoiden ruoskivan.

Mutta ruoskassa on tuoksu.
Sivallus sattuu sydämeen.
Antibiotit arpeuttavat.
Niin kauan kunnes
nupeille tulee nälkä.

Silloin pystytetään peijaiset.
Syödään sydämet.
Arvet ovat parhaita paloja.

– Airi Pöykkö, Runoja


Aika paha, ompa paha.
Oksettavvaa.
Mulla on muuten kaunis vaasi,
jonka solet saanu ravinaisilta!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Tyhjä sukkula

Kehitämme kouluja.
Sopeutamme tasoja.
Tunteet tarpeettomina taltioimme.
Työntäisimme tähdet mustiin aukkoihin
jos yltäisimme.
Mullan kuorimme kasoihin.
Salpietarilla saattelemme
suuhumme simpukoita.
Kemikalia kaloille annamme.

Neon sineä sullomme
siipiemme alle.

Missä meidän pellavamme kukkii?

– Airi Pöykkö, Runoja


Sukkuloissa kestolanggat.
Geenimanipuloijjut siemenet myrkkypelloilla.
Mitähän net pellavat nyt kuiskii ja kukkii!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu