Keskusteluja äitin kans 16

Irrotusaine

Tumma tahra tuli tommonen.
Eilen sain sen sinulta.
Antaisin jo tänään pois.
Vastaanottaessani en huomannut
uutta liimaa tahrivaa.
Siitä jäli jää!
Olen merkitty,
merkitty olen!
Piilotanko käteni pöydän alle?
Silloin olen sidottu istumaan.
Jos kankaalla ne verhoaisin?
Silloin kutimeni kesken katkeaa.
Nyt tahrattomat keksikää
irrotusaine uusi!
Pankaa pilvet pulveriksi
mullasta muovailkaa muoto
lehtivihreästä väriä
taivaankappaleista taikatahnaa.
Minulle heittäkää!

– Airi Pöykkö, Runoja

Kuulessie äitiko mie otin taas tuon sinun runonpinon tähän,
niin mulla käväsi semmonen haikea olo,
että jokos net runot on lopussa!
Ettei ees runojasti ois.
Mulla on liima näitten runojen kans,
mutta mie tämän homman otin,
kyllä multa on kysytty,
itte olen vastanu,
kyllä, kyllä!
Tämoli harkittu teko
ja mie tämän taikinan leivon lophuun asti,
niilä evhäilä, jokka kunaki hetkenä on.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

AAMUHETKI

Lehmän poijitus, lypsy ja halvaus
heinänkorjuu, kuljetus ja ojitus
lienee rahaa vähän tuottavaa
mutta aikaa se antaa
elää aurinkopäiviä
sadepäiviä ja syysöitä.

Kuutamopolku navettatiellä
saattaa tressit saappaisiin niellä.

Aamukaste ja lämmin maito
elämänrytmi on se aito.

Sykkeessä suven
ja oman tuvan
kaipaus kauas lomalle lentää.

Oishan hyvä tietenkin
lomaa viettää jossakin,
missä ammuntakuoro ja tuoksu navetan
ei ois ensimmäinen, jolle huomenta toivotan.

Vaipuu vaimo unelmiin ja avautuu
unen portit. Maito vaahtoutuu.

Saan kokea viinin huuman
tunnen hiekan jalkain alla kuuman.
Poistuu kaikki selvät ajatukset
loppuu loman kaipaukset.

Vietän viikkoa villinä vaimona
rahahuolet ei ole ollenkaan huolena.
Gigolot kilpaa tanssiin noutaa
känsät varpaissa unhoon joutaa.

Kaikki on ihanaa.
Aina vain rakastaa.
Keskellä talvea kesä ja kärpäset.
Lopu ei juhlat eikä valviaiset.
Kauniin kaipaus loppuu porsasjuhliin
niinkuin muutkin, vaivun juomaan tuhtiin.

Havahtuu vaimo ja herää.
Sylin täydeltä vassulle hieniä kerää.
Aamu on raikas.
Aurinko paistaa.
Mirri köyristää selkää ja puskee.
Miehen keittämä kahvi tuoksuu ja kutsuu.

Lomalle kaipuu on lomaa sekin.
Päättäjät uskovat itsekkin
valheensa varjot peittävät heidätkin!
Lomaa tarvitsee vain käskettävät
ikityöläisiä ovat yrittäjät.

– Airi Pöykkö, Runoja

Mie muistan äitiko sie katoit auton ikkunasta,
että näkkyykö hilloja!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Atomiajatus

Musiikki soi niin
työntyy ajatuksiin
korvat huumaa koviksi
järjen jäädyttää.
PSKRTVXZ!
Kaikki uudistuu.
Linnut puetaan
kalat kadotetaan
munat monistetaan.
Me ryömimme pimentoon.

– Airi Pöykkö, Runoja

Näistä runoista näkkee,
sie olit näkijä!
Met olisima kaikki varhmaan,
jossemmä ryömis piihloon?

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Tasavallan tavalliset

Asutaan ampiaisen tavoin.
Tasavallassa.
Teeskennellään pesän teossa.
Ilmansuunnat unohtuvat.
Umpimähkään lennetään
kukasta kukkaan.
Syksyllä kohmeisena kolistellaan
ulko-ovia ja
syytetään sukua
sarjatuotannon sotkemisesta.
Abortilla armahdetut aamut
ovat tasoittaneet tunteet.
Ei vilua enää.

– Airi Pöykkö, Runoja

Rakkautta, rakkautta vain,
sitähän met tavaliset kerjäämä.
Emmä käsitä, että menisimä kotia,
omhaan oman syämmen kottiin,
jossa on lapsen lysti olla.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Tiedoitus

Sovintoa kaikelle kansalle.
Kansakunnalle kunniaa.
Sävellahja on kuuluva kauas.
Tapahtumat tositarkoituksella.
Kaikki kaikille tiedoksi.

Minulle ei mitään mökille.

– Airi Pöykkö, Runoja

Pää täynnä vastakirjaa.
Hellittämättä pikkukirjuri kirjaa.
Naputtaa kaiken ylös.
Laskua ja vastalaskua sinne ja tänne.
Kyttääjä kyttää saako tarpheeksi takasin.
– Just nyt vapautu uusiin tehtäviin hyvin palvellut valvonta-kyttäys- ja vasta-kirja -kirjuri.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Ostakaa! Ostakaa UUTISIA!
tappeluista
tuoneloista
eilisistä armahtajista
jotka tänään
seisovat tuomiolla!

Minun markkani ovat loppuneet!

– Airi Pöykkö, Runoja

Aamulla mie jätin pään tyynylle.
Hiljaa hiivin pois.
Sinne se jäi minun terävä pää.
Tylsäpäisenä otin syämen ja panin sen paikalheen.
Sitte otin ja laitoin käet molemmille puolille ittelle matkhaan.
Ja jalat alle ja tulin teän tykö aamukahville.
– Alko syänten päivä.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

piha jos joltain puuttuu
puheesta moisesta hän suuttuu

ilman omaa syytään tietenkin
nakkaa toisen pihalle kivenkin

– Airi Pöykkö, Runoja

Mie tähtään korkealle.
Taihvaasseen.
Tai tuhkaksi pitkin mettiä.
– Se ei ole se pointti. Pointti on tähätä korkealle. Nousen seisomaan, otan ensimmäisen askelheen ja toisen ja tässä elämässä.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Menisin ystävän luo

Menisin ystäväni luokse,
mutta kadotin kartan.

– Airi Pöykkö, Runoja

Näyttää, että ihmisillä on juhlat.
Tuuli leyhyttää frouvvien helmoja.
– nooh, molen hyvällä päällä ja katoin juhlasilmällä ko kävin huoltsikan kaupassa.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

ystävykset yhdessä
kertovat kilpaa toisilleen
koventaen ääntään
etsiessään ystävyyttään

– Airi Pöykkö, Runoja

Ottakaa parit.
Teot.
Puhheet.
Ajatukset.
Käet.
Jalat.
Maha.
Pää.
Syän.
– mitähän tapahtus, jos kaikki ois sammaa paria keskenhään.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

ystävyys on kuin yskähdys
pitkälle päässeenä
hoidetaan lääkkeillä pois

– Airi Pöykkö, Runoja

Minun rakastettuni on kookas, komeasti pukeutunut.
On satteenvarjo ja kävelykeppi.
On hattu kallellaan.
Se on juuri tuollainen.
Vanha seuralaiseni.
Se on se minun vikani.
Se on minun häirittevä ja raastava herraseurani.
Se pillaa ja keskeyttää elämääni.
Yritänhän mie sitä kesyttää ja hyväksi käyttää, en pahaksi.
Tiäthän sieki, että parisuhteet on vaikeita.
Pyyän mie siltä, että älä pillaa minun elämää.
Älä turhuuteen vie.
Ja voi, taas se tapahtuu.
Apua, että on suututtavvaa.
Mie raivostun. Prosoiun.
Näinkö tässä taas kävi.
Se nousi liukkaasti laiskanlinnastansa ja silmänräpäyksessä vei järjen minun päästä.
Se on se. Se se on. Se se taas on. Minun rakkaani herra Raivo.
Se on se. Se se on. Minun rakkaani herra Provo.
Se ei olis ikinä ansainnu niin isoa tillaa minun elämässä.
– oikeastaan emmä met ennää seurustele. Molema ystäviä.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

LOHDUTUS

Minäkö menisin itkevän luo?
Enhän tiedä itkeekö kukaan
koska kokeita ei ole kerrottu minulle.
Itku voi loppua
ennenkuin ehditään koe ottaa.
Ja silloin on
lohdutus mennyt hukkaan.
Parempi antaa itkevän itkeä
yksikseen.
Murhetta on silloin
vähemmän.

– Airi Pöykkö, Runoja

Ei ennää mulle tätä elämää.
Kiitos ei.
Nyt riitti tämä biitti.
Ei ennää, ko mulla on tämmöstä.
– Piittääköhän sinun vaihtaa ees pikkunuotti.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

tyhjä katu
huokaa yöllä
kaivaten tyhjyyttä

– Airi Pöykkö, Runoja

Käet tekkee ja jalat mennee.
Pää pörrää ja pöksää.
– Ja niin laskeutu yhteistyö kaikkien osallisten välille ja synty rauha, rakkaus ja hyvinvointi.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

kerrot kuvia
katselen kaukaa
kuulen kuiskauksia
läpi puheesi pauhun

– Airi Pöykkö, Runoja

Ystävät on minut jättäny.
Kirkko kuolleen ruumiini ottanu.
Ei kuolleet voi päätä nostaa.
Pietari kauniin enkelipuvun taivaan Ärrältä mulle ostaa.
Jumala minut eturivin enkeliksi nostaa.
Voi, en millään ehdi teitä ennää ajatella.
Enkelten kanssa liihotan tarantellaa.
Enkelten kanssa ihmettelen cosanotraa.
– olkoon menheeksi, rakhaat kaikki maailman ihmiset. Tulen enkeliksi tai
en, mutta täällä maailmassa meän kuuluu tehäkki niinko ikinä haluama.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

karkaat käsistäni
vaikka pidän kiinni
juokset jonnekin
vaikka jalkasi eivät liiku

– Airi Pöykkö, Runoja

Joskushan son vähän hakemisessa.
Se oma paikka.
Joskus ei meinaa soijja.
– joskus se oma sävel elämänkuorossa on hukassa ja sillon löyethään uutta, eläköön!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

lapsi kysyy katsoessaan
mies katsoo kysyessään
nainen lempeästi
ummistaa silmänsä

– Airi Pöykkö, Runoja

Päätä särkee ja banjot soi!
Järjestelmätyökalut alko töihin.
Net eheyttää ja järjestää.
Nyt se valittaa, että siltä lähti järki.
Ota päästä kiinni.
Ota se varovasti irti.
Kiehräytä se liikkeelle.
Päästä porthaat alas.
Nouki se sitte sieltä alhaalta.
Ja niin pää solmi sovun järjen, syämen, käsien ja jalkojen kans.
– Eikä särkeny ennää ikinä herkkää elämää.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

iloon haluaisin
huudan sille – se ei kuule
ojennan käteni – se häviää
itkun jälkeen
ilo ujona hymyää

– Airi Pöykkö, Runoja

Älä hyvä arki, älä jätä minua.
Elä hyvä arki, älä sitä jätä.
Ole hyvä arki, tässä olen.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

lukuja lentää laumoittain
tuskia työntyy tonneittain
lentää
tuskia
nauruja
itkuja
minuksi sanovat

– Airi Pöykkö, Runoja

Mitähän tästä runo-projektistaki seuraa.
– Onneksi sie sanoit, ettei kukhaan ymmärrä mittään.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Nupit nokkelana yhdistää ymmärrystä.
Keveästi keinahtaa kesät.

Minä istun syksyllä mättäällä.

– Airi Pöykkö, Runoja

Anna elämän yllättää.
Ja se yllättää.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Luonto, lapset, saaste ja sana
leijuvat cumuluskerroksessa
ihminen itkee
kierukan kuvioissa

– Airi Pöykkö, Runoja

Pakko vaikkei taho!
Pakko pakottaa, vääntää ja puurtaa.
Pakko mennä.
– Pakko uskaltaa tai jää tienhaarhaan oottaan kessää.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Saman sävelen soittaja

sopii sinfoniaan.

Se on harmoniaa.

– Airi Pöykkö, Runoja

Kaupassa mie näin sinut.
Tiesin, että sieki tiesit.
Livahtelit hyllyjen taakse piiloon.
– Tätä tasa-arvoa sie et halua. Sullekki saattaa sattua.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Yksilöllinen puku,

ymmärtäkää,

tekee omaperäisen.

– Airi Pöykkö, Runoja

Elämä minutki kantaa.

Ja lopuksi pois antaa.

– Tule elämäni täydeksi kaikista maailman ihmisistä, eläimistä, kukista ja kivistä.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Olet paras ystäväni.

Milloin viimeksi tapasitkaan mieheni?

– Airi Pöykkö, Runoja

Terveisiä laskujohteisesta elämästä.

– Kyllä kiitos, mulla mennee hyvin. Onneksi et tiä enempää. Elämä on.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Repivä koira on rehellinen.

Se ei revi vuodattaakseen verta

vaan antaakseen ystävänsä elää.

– Airi Pöykkö, Runoja

Asiat tarttee hoituakseen aikaa.

– mistä saatas aikaa.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

kirjaimia kilpajuoksussa

kolisevat hampaan mustiin paikkoihin

saattavat sodat alkuun

ja akat riitaan rappukäytävässä

– Airi Pöykkö, Runoja

Hermottaako?

Löysää ravatti.

Katkase helmet.

Ja sano ooooiiikein hittaaaasti.

– Enttententtenteelikamentten hermo lens eikä sitä ennää oo!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

kauas kulki kova tie

lähelle leppoinen lieju

uida ei kukaan osaa

– Airi Pöykkö, Runoja

Minussa on kosketuspintaa.

Mie kosken.

Mie kosketan.

Minua koskettaa.

– mie oon näin iso.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

nauru ratisee hampaissa

sydän ei kuule

– Airi Pöykkö, Runoja

Hylkään itteni.

Unohan johonkin huolien ja tekemisten sekamelskaan.

Sitte mie alan hakehmaan, että ”mihinkäs mie jäinkhään!”

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

me miehet mentiin meluten

– muisteltiin hyvin hiljaa

– Airi Pöykkö, Runoja

Sitte ko mie olen kuollu ja

tet oletta minun tuhkani mettän puille antanu,

menkää kotia ja

eläkää niinko haluatta.

Enkä mie aio kummitella, vaikka tet minun meinaamisille viis veisaatta.

– oisimpa kummittelematta jo eläessäni!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

yritän haistella huomista

eilinen ei tuoksunut

tänään en ehdi

– Airi Pöykkö, Runoja

Ihmiselämä on lahja ihmiskunnalle.

Kiitos elämälle.

– Elämä on mahtipontinen juttu.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

atomivoimalat avaavat suita

sitten ne tukkivat suut

suut eivät sulje atomivoimaloita

– Airi Pöykkö, Runoja

Paistaa se päivä mulleki.

Tuo valhoon törttöilyt.

Tuo häpeän näkösälle.

Noloutta ja häpeää on riittäny.

Enkä ole aina kiittäny. Kiitos kuitenki.

– Helpottaa.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Tykin jyskeessä huudetaan

hiljaista sädekuolemaa

kutsutaan kuiskaten.

– Airi Pöykkö, Runoja

Teeskentelen ja jäykistelen.

Kiellän, piilotan ja sumutan.

Voitan itteni.
– Närästää suuhun asti.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

vasemmistolaisuus viehättää vastustajaa

oikeistolaisuus on ryhdistäytymistä

suunnasta ei ole sanoja

– Airi Pöykkö, Runoja

Elämä minut matkalle kuttu.

Elämä minut matkalle laitto.

Elämä minut tiellä pittää.

– elämä matkani taittaa.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

onnellisuutta ei ole

ihan oikeesti

muotia on marista

minä olen onnellinen

– Airi Pöykkö, Runoja

Ei elähmään huku.

– Silmät vuotaa ylimääräset pois. Itkulla pelastaa paljon!

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

turistina tuhansien joukossa

purukumia taskussani

jota lapsen lailla pureskelen

ojennan känsäiseen kouraan

ylimääräisen

läpikuultava helmi purskahtaa

kierimään ihon vakoa pitkin

hajoaa harmaaseen partaan

katson kaunista näkyä

jonka armeliaisuuteni sai aikaan

äkkiä yritän hymyillä

ja sovittaa kaiken kauhean

haluan olla vain ystävä ja sovittaa

en osaa osoittaa hyvyyttäni

hänelle

joka vielä osaa

antaa kyyneleittensä tulvia

– Airi Pöykkö, Runoja

Jos ote läysää omasta elämästä, perrään pittää lähteä ja luijjaa.

– siksikös met juoksema niin kovvaa.

– Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!