Yksinäinen juhannus!
Yksinäisyys voi olla oma pelko tai toisen puolesta pelko, oletko yksinäinen. Eikö sais. Haittakse. Sillä vähän niinko höntitethän toisia, sillä yksinäisyyellä ikäänkuin se ois paha asia. Ei yksinäisyys ole paha asia kuin sille, jolle se on paha asia.
Mie olen täälä yksinäiselä mökillä ollu tämän alkukesän, hetikko loma alko ja tämä on ollu tosi ihanaa. En silti suosittele kelheen, niinko en sitäkhään, että jos joku rakkaasi sairastuu ja haluaa olla kotona kuolemaansa asti, en suosittele sitä hommaa, mutta kiitän elämää viime kesästä, kun saattohoijjin isäni ja isä kuoli 3 päivää ennenko mulla työt alko.
Nythän tietenki muistelen viime kessääki, mutta niinhän sitä muistelee helposti jos jotaki.
Aika muttuu ja elämä muuttuu. Entiset ajat ja asiat on olheet ja menheet. On uus aika ja hetki, semmonenko – tässä ja nyt.
On tämä kuitenki semmonen kiintosa homma, yksin olla täälä lapin perukoilla. Niinko kiinostunheena seuraan itteäni, annan ajatusten ja tuntojen tulla ja mennä ja yhä uuestaan totean, että miten helppoa minun elämä on. Miten hyvä mulla on. Ja kohta hoksaan, ettei se ole kiini tästä yksinolosta tai täälä olosta. Vois olla mukava ja onnea olla muuallaki.
En piä yksinäisyyttä ongelmana itteleni, mutta voi olla jollekki se pahin asia. Niin ja minun miesystävä kuoli ja kaksi parhainta ystävääni on kuollu, en oiken halua pittää ongelmana tai ottaa asiaksi hommata uutta miestä tai arkipäivän ystäviä niinko jotenki tilalle. No koiran olen aatellu hommata uuenko seki kuoli toissa kesänä.
Ja voi olla, että ens juhannuksen vietän toisin, mutta tämäki voi olla se mulle ihanin homma ens kesänäki, tulla tänne. Eikä ole karhut eikä suet pelottanu eikä ole kyllä näkynykhään!
TArkotukseni ei ollu loukata yhtään yksinäistä, mutta kaikki yksinäiset eivät ole olosuhteitten uhreja eikä mithän uhreja!!
Ilmoita asiaton viesti
Ihan hiukan kaikkea nähneenäkin muistutan, että on aivan eri asia olla yksin ja toisaalta yksinäinen.
Toinen noista on ihan oikeasti paha juttu, ja siitä kärsivä saa siihen joskus jopa apua ja hoitoa. Toinen pitää hoitaa itse – jos nyt kokee sen ongelmaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Jotaki semmosta molinki tässä hakemassa, että meitä yksinäisiä on ja olhaan ihan oikeasti yksinäisiä, ei kahta puhetta, mutta pelkästään yksinäisyyestä ongelman tekeminen on ongelma tässä ajassa.
On tutkimuksia, joissa yksinäisyys on tutkimuskohteena ja saatu pahan näköseksi koko ilmiö.
Paha yksinäisyys liittyy ylleensä johonki muuhun ja sois se juttu, jota pitäs kattoa. Yksinäisyys sinänsä on ok.
Ilmoita asiaton viesti
En oikeastaan voi kuin toistaa: ”… on aivan eri asia olla yksin ja toisaalta yksinäinen.”
Yksinolo sinänsä on OK, yksinäisyys ei koskaan. Yksinäinen voi olla seurassakin, kuten tänä päivänäkin moni on.
En osaa asiaa selvemmin esittää.
Ilmoita asiaton viesti
Käsitänköhän oiken, tarkotat sanalla yksinäinen aina, sitäko kärsii yksinäisyyestä. Tässä plokissa niinko pohin just sitä, onko se aina negatiivinen ilmiö ja sulle se tarkottaa aina huonoa tai onnetonta asiaa?
Vai että jos joku näyttää pärjäilevän yksin, niin sei kuulu sanan yksinäinen alle.
Mie ainaki pärjään ihan ok, mutta olen ihan oikeasti yksinäinen.
Ihmisoikeuksien julistuksessa muuten sanottaan, että joka ihmisellä on oikeus itte määritellä ittensä. Kysynpä vielä näin, että näkkyykö se naamasta, jos joku on yksinäinen. Vai mistähän sen tietää ja näkkee.
Ilmoita asiaton viesti
Yksin olo on valittu vaihtoehto. Yksinäisyys taas ei. Kuten edellä mainittu yksinäinen voi olla seurassakin esim ulkopuolinen joka ei voi olla oma itsensä väärässä seurassa.
Ilmoita asiaton viesti
Meät opetethan nykyhjään pelkäähmään yksinäisyyttä, siis pelkäämä tuntheita muutenkiko hullut. Met emmä ole omat tuntheet tai oma yksinäisyys. Ja hetkittäin mieki olen tosi yksinäinen ja säälin itteä, itken sitä, mutta kohta minua joku juttu ilahuttaa. Mutta en silti käperry yksinäisyytteen, en yhtään oikeastaan. Elämä on.
Niin ja toinen nykyhömppä on, että olhaan niinko riippuvaisia olosuhteista. Helposti menhän sekasin jostaki ja jäähän siihen sitte. On nykyään olemassa semmostako, mie en jaksa ennää. En ennää jaksa olla yksin. Miekhän en jaksa ja siksi mie vain olen ja elän ja nautin menehmän.
Käpertyminen ja sykkyröinti on hapantumista ja pillaantumista, mie en usko, että son ihmisen hommaa. Son sekopäisyyttä.
Mielen sairaudet ja pitkittynheet pahoinvoinnit on eri asiako mistä mie puhun tässä plokissa.
Yksinäisyys ei ole sairaus, son normaalia.
Ilmoita asiaton viesti
Mulla tuli tuosta sinun tarinasta miehleen minun eno-vainaani. Soli semmonen vanhan ajan isäntämies, mutta se soitti mulle nuorena tyttärenä, ko mie olin yksin meän mökilä ollu viikonpäivät. Kysy, että onkos sulla hellu sielä, ko sie yksin olet sielä. Soli ollu niin kummallinen uutinen hälle, että soli hunteeranu sitä asiaa ja soitti mulle! Mulla tietenkhään mithään hellua, mie vain muuten olin ja olen noin omituinen, että tykkään olla joskus yksin.
Ilmoita asiaton viesti
Olen jo vuosia pitänyt melko onnistunutta boikottia juhlia ja matkustelua vastaan. Väkinäisestä rituaaleihin osallistumisesta se vasta ulkopuolinen olo tulee.
Toiset ihmiset kyllä ovat kivoja ja ystävät rakkaita, mutta mieluummin heitä tapaa arkipäiväisissä merkeissä, rennosti ja rauhassa. Ilman suunnittelemista ja aikataulutusta ja ruuhkia ja sitä kaikkea.
Mukavaa viikonloppua! 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Mie olen täysin sammaa mieltä Villen kans. Oikeasthaan pakkojuhlat ahistava minua jollain tasola, semmosela lievälä henkäykselä.Arkioleminen on minustaparasta, tai sitten sellainen juhliminen, että se tulee vapaalla tyylillä, ilman kaavoja.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoja kommentteja ja niin just, ei tässä mithän vikkaa oli, son kumma se ajattelu, ettei vian yksin olis niin mikä tahansa muu ois parempaa. Ei se niin mene, no tet käsittä!
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä met Villen kans käsitämä.
Ilmoita asiaton viesti
Sie olet kyllä hyvä ja minua alko naurattaanko son niin kivako jokku käsittää. Mutta oikeasthaan mie freistaan ellää, niinko muuten sie ja Villeki varhmaan sillain, ettei ohjauvvu siittä, että käsittääkös muut. Kohan itte käsittäs, se riittäs.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, nuorempana mie en tehny niinko muut, mutta se ahisti kuitenki minua jotenki. Alitajunnassa oli semmonen tunne, että häätys kuitenki tehä niinko muutki, vaikka ei halva. Mutta nykysin son helpottanu se homma. Nyt ei tarvi tehä juuri mithäänjos ei halva. Mitä nyt laskut maksaa, ja muut yhtheiskunnalliset velvotheet suorittaa. Mutta son siinä. Ja on aivan semmonen onnelline fiilis, ei yhthään perusta mitä muut tekevä.
Ilmoita asiaton viesti
Molhan muutettu vissiin semmosseen maahan ja elämä maistuu ja passaa just semmosenako son ja tullee. Kait son kuulkaa vähän sitä, että elethän reaalitoellisuuessa ja nautithan elämästä!
Ilmoita asiaton viesti
Joo, kyllä so semmosta. Son korvien välissä se elämästä nauttimishommaki. Eihän sitä pakko ole mithään tehä, se pakko on vain korvien välissä monastikki.
No, tunnustan mie, että on mulla vielä semmosia pakkotekemisiä, että mullon vähäsen huono omatunto, jos ja kun ei olekhaan paikat oortningissa kaikilta osin, vaikkon juhanus. Mutta eihän se aika tähän pysähy.
Ilmoita asiaton viesti
Minunki häätyy rehellisyyen nimissä tunnustaa, että tuohon olkapäälle tullee joskus aina semmonen tyyppi, joka hokkee, että miten sulla voi olla näin mukavaa ja sulla on tukka pystyssä tai olet muuten hullu, mutta hetikkö hoksaan ja älyän sen tyypin, mie sanon sille tiukasti, että se lähtee just nyt niin kauasko pippuri kasvaa – ja sitte mie taas jatkan ommaa kulkuani täälä maailmassa ja juhannuksessani!
Ilmoita asiaton viesti
Soon moro vaan korpisoturit. Ihimiset jotkei pelekää itteänsä, on mun mieleeni. Nykyaikana ihimiset vieraantuu itestään kamalaa kyytiä. Aina pittää olla joku läpyskä nokan alla näpylöinnissä. Bilettä pittää olla joka päivälle. Pittää saaha huutaa toisten samanlaisten kansa. Jos jää joskus yksin seuraa paniikki kohtaus.
En minäkään aina tykkää olla yksin, vaikka se perusvirreeni onkin. On mukavaa välillä karata kylille muita kattelemmaan. Oon kattos kouluttanu itestäni oman itteni takasin, kun joskus opettelin olemaan ku muutkin millon mitenkin. Sillon ahisti ku ei itekkään tienny, kuka oikeestaan oon. Joisaki juhulisa käydessä lähen usein ensimmäisten joukosa pois. En jaksa kälättää enkä kuunnella olemattomia liikaa. Kun sitten myös kysytään, että mihin se on sulla aina kiire, vastaa aina, että lähen ajoisa, ettei tulekaan kiire.
Se olikin melekonen sielunvaellus kun etti vastausta kysymykseen, ’kuka minä olen’. Se matka jatkuu vieläkin mutta viisaus ja onnellisuus lissääntyy iän myötä koko ajan, jos antaa itelleen vappauven siihen, olla just sellasena pölijänä ku on ja hyvältä tuntuu. Voi että se tuntuu hyvältä välillä olla yksin itekseen vaikka luonnosa. Kaukana maailmasta tietäen että silti ellää kaiken keskellä omisa nahkoissaan.
Myös isosa joukosa on heleppoo olla yksin, kun vaan ittensä tuntee.
Ootko Hilkka muuten rempattanu Antin peräsä sen luppiin, minen oo. Hänkii halus varmaan dojolaisista viimeinkin päästä olemaan enemmän yksin. Plokiaan kyllä seuraan 😉
Ilmoita asiaton viesti
No sulloli ote tähän hommaan, joo just, sielunvaellus, joka voi jäähä tekemättä, jossei tuli johonki kohtaan, jossa herrää! Hieno kommentti, oiken hieno ja inhimiliinen, kiitos.
Ja miehän arvostan ja rakastan Antin työtä ja Anttia, vaikkei se eikä sen työ minun rakastamisia tartte ja siksi halusin ainaki nyt aluksi kannattaa sen uutta hommaa osallistumalla. Sehän on aivan eriko mitä dojo oli. Sielä olhaan asian ytimessä ja saa vastauksen, jos on joku asiaan liittyvä ongelma.
Ilmoita asiaton viesti
Ei meil yksinäisil mittän hättää ookaan, niin kauan ko päästään karkaan kylille tai Lapin perukoil tai meren saareen, kun seinät rupee ahistaan.
Juhannusta olen viettänyt itsekseni aivan arkisesti monen monta vuotta.
Ei huvittanut lähtee yhtään mihinkään tänäkään vuonna edes kokkoa kattomaan.
Olisin mennyt sitä mahtikuuta rannalle ulvoamaan, mutta sekin jäi näkemättä kun taivas joka ilta tasaisen harmaan pilvimaton peitossa.
Mutta hirvittää ajatus, että mitä sitten jos ei omin avuin enää pääsisikään ovesta ulos, vaan olisi avustajasta riippuvainen? Silloin yksinolo voisi olla aika ankeata.
Ilmoita asiaton viesti
Niin just, mitässoisko ei pääsis itte ovesta ulos. Siinä on vain se, että siinä muuttuu niin paljon, ettei sitä tiä. Viime kesäloman olin isäni kans, joka ajo autoaki ja oli tosi hyvinvoiva ja kirkaspäinen ja sille tuli melanooma ja elämä alko hyytyä, isän elämä käänsi sen viimisen lehen ja mie olin isän kans koko kesälomani yli 2kk yötä päivää, isä kuoli 3 päivää ennenko mulla lako työt. Isä halus olla kotona ja sain tutkiskella sen kans kaikkia tuntoja, kuten arvata voit.
No se sano sitäki, ettei yhtään kannattas etukätheen pelätä eikä mitenkkään varautua just avuttomuuksiin. Semmonen toivoskelu on energian hukkaa, tullee mitä tullee. Jako isän elämä hiipu, mie näin sen, kuinka joka ikisessä sen päivässä oli joku valo ja ilo.
Mutta tuo on yks tarina vain. Mutta olosuhteitten uhriksi ei kannata alkaa, jos ei pääse ovesta ulos, ei pääse ja kuitenki illalla on kiitoksen aihetta, jos on myöntyny omhaan elähmäänsä, no en ossaa sanoa. Välilä mie aloin itkeenko isä kiitti päivästä ja minusta ja kaikesta joka ilta, mutta oikeasti ymmärsin sen syvän ilon ja nöyryyen, jolla se eli kipujen ja vuotavien etäpesäkkeitten keskellä. Se valo tai elämänilo on joka hetki, jos sen antaa olla.
Se, että ei pääse ovesta ulos, voi kestää pitkäänki, mutta jos on sen verran kuntoa, että näkkee sen kukkivan Tuomipuun ja ossaa siittä iloita, antaa ittensä, seki on niin iso ilo, ettei sitä voi käsittää.
Tämä on mullekki kohta, jota ihmettelen. Mitä sitte, jos on yksin kotona. Siinä on yks syy tähän plokiin, mutta puhun koko ajan omasta ittestä päin, en tiä, miltä toisesta tuntuu kuin, että se sannoo mulle.
Älä vain loukkaannu, tämä oli vähän ittekäs kommentti, selitin ittelekki ja ittekkäästi ja kyllä elämä on ihanaa, emmäkä ala pelkäähmään mihtän! Ihanaa päivää Margareta!
Ilmoita asiaton viesti
Minulle olisi ihan hirveätä, ellen pääsisi omin jaloin ulos. Viime talven varoin kuukausia, etten vaan liukkailla keleillä olisi murtanut luuni. Kepeillä en olisi selvinnyt portaissa naapurin nuoren miehen tavoin.
Isällesi ja sinulle oli siunaus kun loppu tuli niin nopeasti.
Omasta puolestani olen sitä mieltä, että kannatta hyvinkin etukäteen varautua mahdollisuuksien mukaan, vaikka ehkä turhaankin, eikä jättää kaikki omaisten huolehdittavaksi. Huolta riittää tarpeeksi, joka tapauksessa.
En tieteenkään loukannu siitä, että jollakin on erilainen näkemys ja suhtautuminen elämään kuin minulla. Sellaiselle nokkinsa ottavalle tyypille en suosittele blogipalstoilla seilaamista.
Vaikka ikkunastani ei näy tuomea, niin sentään mahtikuuset helmoillaan minulle vilkuttavat. Ja pihlajat.
Ilmoita asiaton viesti
Ei sitä suotta sanota olevansa parhaassa mahdollisessa seurassa silloin, kun on yksin.
Ilmoita asiaton viesti
Totta saarnaat, mie komppaan!
Ilmoita asiaton viesti
niin itse olen pakkojuhlien kärsijä. En halua olla sukulaisten kanssa mökillä, en halua ahtautua 30 neliön mökkiin toisten (lähes 20 henkilön kanssa), en halua nukkua siskonpedissä, en halua odottaa saunavuoroa enkä halua osallistua ”lasinkilistelyyn”. Haluan olla vain omassa rauhassa, omassa kodissa, omassa sängyssä. Miksi ihmeessä muut eivät voi ymmärtää? Joku tässä meidän suomalaisten tavassa viettää juhlapyhiä on pielessä. Onneksi saan olla yksin kotonani ja lukea Usarin puheenvuoroa.
Ilmoita asiaton viesti
Niin jsut, sitä saa kyllä ja vaatii välilä paksua nahkaa! Onneksi olkhoon, tätä ei tajua, jossei tajua.
Ilmoita asiaton viesti
Yksin on kivempaa kuin huonossa seurassa. Jos orvolta tuntuu, hanki koira. Kissakin ihan hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin just ja aikunen ihminen kai nyt ihan oikeasti voi olla aika ajoin ja pitkiäki aikoja yksin. Siinei pitäs olla ongelmaa. Joo koiranhan mie ostan!!
Ilmoita asiaton viesti
Hilkka väitti olevansa yksin juhanuksena, vaikka mahoton virtuaalikäläkätys käyyötäpäivää ;).
Täälon kauheasti mukavia ihmisiä. Hyähän soon pittää praatia yllä.
*sytän*
Ilmoita asiaton viesti
Totta saarnaat, son kyllä soma tämä netti, ainako taivas puottaa vaikka vettä ja jos netti toimii, täälon!! Näiksko mie piin timanteissa konsertin ja nyt haen vielä sen sinun juutuupin sinne! Syän ja hymy ja onnentyttäret taas lääräilee täälä!
Ilmoita asiaton viesti
Naiset muuten enemmän eläimien kanssa keskustelee. Koirani minunkin murahteluni ja tuiman katseeni ymmärtää. Tyttökoira, perkele.
Ilmoita asiaton viesti
Hahhaa mie nauran, se minun koira16v, se kuunteli minua aina ja mie selitin sille kaikki jutut. Nyt ääniki mennee jumhiinko kaiket päivät täälä hiljaa eikä aina muista menninkäisile ja keijjuile jutskailla!
Ilmoita asiaton viesti
xx
Ilmoita asiaton viesti
Yksinäisyys = helvetti maan päällä.
Sellainen joka laittaa ajoittain harkitsemaan köysiä ja hauleja.
..kyynel..
…..JA……
taivas maan päällä. Sellainen jossa olet hetkellisesti Ytimessä, jossa näet ettei yksinäisyyttä ole olemassakaan.
—-
Pehmenneen miehen biisilinkki:
http://www.youtube.com/watch?v=TMM8jNF4fXM
Ilmoita asiaton viesti
Pehmentyä niin pehmeäksi
että kaottaa ittensä
ja on yhtä maailman kans.
Tuntheet tekkee kipeää
yksinäisyys on helvetti maan päällä
ja ytimessä on valo ja rakkaus.
Muistaks sen sadun, että mitä ruokit se kasvaa ja vahvistuu.
Tuo juutuupihan oli sitä kurjuuella mässäilyä
en viittiny kattoa lophuun.
Olikohan siinä lopussa joku oivallus tai jotaki hyvvää.
Annama sen yksinäisyyen olla.
Emmä ruoki sitä emmäkä pelkää sitä yhtään,
ihan rauhassa katoma sitä ja annama olla sen,
lakkaama yrittämästä juosta pakkoon.
Yksinäisyyen kannattaa antaa mennä vappaasti
siihen kohtaanko se kunaki hetkenä mennee.
Jos sitä tönnii, se liimaantuu kiinni
ja solmii käet ja jalat, vie näön ja sumentaa järjen.
Son vähän niin, ettäkö sen pahimmanki olon antaa tulla
ja heti antaa mennäkkö se vähänki mennee kauemmaksi,
niin se alkaa haalistua.
Yksinäisyys on normaalia, siinei ole häpeämistä eikä sole noloa.
Tai sitte on, mitä se kellekki on.
Piämä silmät kirkkaana, syämmen lämpimänä ja nautima elämästä just semmosenako son.
– ja jos met tarttema jotaki, kuten jos haluama ihmisseuraa, hommaama sitä. Ihan menemä kauphaan ja näemä ihmisiä. Väistämättä sitä iloittee jopa näistä virtuaalisuhteista ja ihan ihmisten näkemisestä, jos antaa ittele luvan ja mahollisuuen.
Ilmoita asiaton viesti
Tänä päivänä niin moni kokee olevansa yksin. Tuhansista FB kavereista huolimatta tai osittain siitä syystä ja harrastuksita huolimatta tai perheestä tai kaveresita huolimatta.
Ei ole suhdetta mihinkään. ei ole suhdetta ja yhteyttä ja tuntemista, suhdetta, jossa vastaapäätä minua on keskustelukumppanina ”sinä” ihmisillä alkaa luottamus mennä, luottamus ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Ei ole kysymyksessä tiedon puute tai tieto yleensä vaan luottamus ja epäluottamus persoonaan yleensä. Yksinäinen yksinäisyys on tuskaa – se on heitteille jättöä, se on unohtamista, se on sitä, että ei koe itseään hyväksytyksi.
Näin on kolmella neljästä nuoresta EUn nuorista, mitä siitä seuraa, sen voitte itse päätellä.
Ilmoita asiaton viesti
No solet Jussi minun mielestä aika samantyyppisessä keskiössä ko mieki kattomassa tätä tai siis tämän yksinäisyysilmiön kans. Ja nuot kläpit, net on jo pikkusesta nyrhjäytetty ittestään, siis mitessie sanoit, epäluottamus persoonaan ylleensä.
Suomalaislapsetki on tai siis niilä ei ole itteluottamusta ko met vaajjima niiltä ihan hirveitä, net ei saa pikkusinakhan olla rauhassa oman aikusen kans, ko hoppu on ja aikuset ympärillä vaihtuu koko ajan, niin ja sitte niitä uhkaillaan ja rangaistaan jo pienestä alkaen. Epäjohdonmukasia vaatimuksia eikä net saa pikkusina ees suuttuakko seki on ongelmallista.
Ittekunnioitushan niiltä mennee. Ja puhun ittestäki, on ollu monta elämänkohtaa, josta näkkyy kauas, kuinka särkyny ja arpinen meikäläisen mieli tai sielu tai persoon on, vaikkolenki ihan ok-tyyppi, muttei ole tiedosta kyse, on kyse tuntheista ja ihmisten hyleksimisestä ja kläpit ja nuoret on toela haavottuvaisia ja herkkiä semmoselle. Niitä pitäs rakastaa ja jämäkästi ohjata ihan pienestä asti, mutta nethän on jopa ulkomailta tänne heiteltyjä ummikoita, joila on oikea sotamaailma takana. Voi voi.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi yksinelämisestä on tehty kummajainen? Avioliittojen purkautumisia arvioiden aika moni tykkää yksinelämisestä.
Ilmoita asiaton viesti
joo son tosi kans, että yksineläminen sinänsä ois jotaki luvatonta ja sopimatonta. Aivanko tekisimä väärin yhteiskuntaa kohtaan, jopa.
Avioliitot kestää muuten aivan hyvin, niistä suurin osa kestää just sopivan ajan. Son semmosta tilastonäppäröintiä se avioerojen korostamin. Monta vuottahan net ylleensä kestää.
Ilmoita asiaton viesti