Paras kalamies
Paras kalamies!
Mummo jo oli nuottatyttönä jäiselläki Perämerellä
Mummon isä oli kalastaja
Mummon isän isäki oli varmaan kalastaja
Ainaki 4:nnessä polvessa kalastaja
Pojasta ja tytöstä polvi paranee
Kun parempaa kallaa saa
Santeri 8v sai taimenen
Runon kerto Viljo 83v
Kuvat otti kalastajan äiti 36v
Ylös kirjotti ämmi 60v
Kalasaalis 23.6.2013 Inarilla
Ei se Santeri yksin saalistaan syöny, kyllä siittä riitti muilekki!
Ilmoita asiaton viesti
Just tais vonkale täyttää mitan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä se täytti eikä ollu rajoilla. Ihan ok.
Ilmoita asiaton viesti
Vonkale, mikä vonkale. Hieno hetki ja perinne jatkuu…
Ilmoita asiaton viesti
Niin sitä riemua ei voi korvata mikhän ja seko se uistinki tipahti siinä hommassa. Jäi järhveen. Pienille kaikki on niin ihmeellistä.
Ilmoita asiaton viesti
Mä olen noista alamitoista sitä mieltä, Päivi Räsästä väljästi mukaillen, että elämyksen on sopivaa ohittaa lakipykälä. Että jos pikkupoika tai aikuinenkin, esimerkiksi saaristoa 50 vuotta koluttuaan saa vahingossa elämänsä ensimmäisen ja kenties ainoan taimenen, on aivan samantekevää onko se sentilleen mittainen vai ei.
Tai että jos saa niukasti mitallisen kuhan muttei tahdo saada toista, ennenkuin viime minuuteilla niukasti alamittaisen, niin mikäli päivän ruoka oli määrä nostaa vedestä mutta Ahti olikin kitsas, niin pataan vaan alamittainenkin.
Rikollista on olla täysin piittaamaton säännöistä ja kolkata kaikki mitä siimansa päähän saa, kuten jotkut tekevät.
Ilmoita asiaton viesti
Just nuin, kohtuus on hyvä sana! Joskus se ilo on se tärkein, se vain on niin ja tosiaan vaikkois ämmi 60v!
Ilmoita asiaton viesti
Jotain rajoja pitää kuhallakin olla vaikka ei olekaan uhanalainen. Suurin osa joka saaristoissa kruissailee ei ole liikkunut siellä puoli vuosisataa, eikä ole kalastajakansan perillisiä.
Se vapaus mitä suomme itsellemme, arvostelukykymme ja järkeemme luottaen,en kehottaisi kaikkia noudattamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan kuhalla rajoja ja aivan oikein, pitääkin olla. Niitä voi keksiä lisääkin itse, kuten vaikkapa kuudenkymmenen sentin ylämitan. Itse en ole tiukan härkäpäinen periaatteellisten rajojen suhteen, mutta allekirjoitan sen, ettei kaikkien arvostelukykyyn voi luottaa. Ei se omakaan aukoton ole, eikä etenkään ole ollut siinä vaiheessa kun harrastuksesta on voinut alkaa puhua osaamisena. Jossain vaiheessa sitten oppii olemaan kohtuullinen.
Ilmoita asiaton viesti
Kalastuksen suhteen olen aina ollut kohtuullinen. Ei pyydetä enemmän kuin syödään.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä ploki tuli vähän semmosesta ideasta, että kuinka ihanaa nuile kläpeile on semmonen oikea aito oikea tekeminen, jolla on vielä historiansa. Kuinka tarkoin Santeri kuunteliko Viljo kerto just tuosta mummostaki, Santerin isän äitistä. Eläköön aidot hommat ja vanhat, jokossaa kertoa kläpeile entisestä elämästä.
Ilmoita asiaton viesti
Se on tärkeätä, säilyttää perinteet tulevillekin. Taidot ja terve järki.
Tulevaisuudessa saattavat olla hyvinkin tarpeen.
Ilmoita asiaton viesti
Kalariemu on suhteellisen aitoa riemua.
Riemu tulee luonnollisista asioista.
Ilmoita asiaton viesti
Totta tuo. Joskin sekoittuu siihen usein raadollisempiakin tunteita, kuten se, että sai paremmat kalat kuin kaveri. Tai toisin päin.
Ilmoita asiaton viesti
Jotkut iloitsevat kaverinkin onnistumisesta.
Ilmoita asiaton viesti