Mielen avaruutta ja pala taivasta, pieni aamusaarna!

Valolle kelpaa kaikki valaistavaksi. Entä kelpaako tämä elämä melle
elettäväksi. Vai onko sanomista? Pari ehtoa ja muutama vaatimus tulee
heti mieleen. Tiedämme niin paljon, miten olisimme hyviä, mitä ja miten
asiat ja elämä pitäisi olla ja kaikki turhaan?

Jos sulla on oma
oikea, pidä se. Jos sulla on sanomista, sano. Arviointi ja arvostelu on
joka tapauksessa yksi vahingollisimmista opeista, mitä meille on
opetettu. Meille on opetettu ja selitetty aivan liikaa. Meidät on
harhaopetettu. Olemme hukanneet itsemme?

Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa oikeaa? Ei yhtä ainoaa täydellistä mittakeppiä, oppia, menetelmää, jeesusta eikä ihmistä.

Tule, rohkaise mielesi ja käy. Tule tähän ainutkertaiseen, koskaan enää
takaisin palaamattomaan, ohikiitävään elämänhetkeen ja se on siinä!
Tämä hetki on se elämä, joka meille ihmisille on annettu elettäväki.
Tämä on se päivä ja tämä on se vuosi, joka meille on annettu.

Älä tuhlaa päivääkään elämästäsi odotusten ja pettymysten alttarille tai
kaiken maailman vanhojen asioidenja käsitysten ja kritisoimisten
kaatopaikoilla. Ala elää!

Elä hetkessä, mutta älä tarraa siihen
kiinni. Elä vapaasti, älä ota kiinni. Älä jää kiinni mihinkään. Älä
roiku turhissa harhoissa. Anna mennä, päästä irti, luovu hetki
kerrallaan. Päästä menneestä irti, äläkä tulevaan kurkota, elä! Elä
tässä ja nyt!

– Hilkka Laronia jotensaki selvällä suomella murtheitten vastustajien kunniaksi, näessie!