Hymy ja kyynel ja pari ryppystä unelmaa

Menikös tuo päiväys tuohon kuvhan ihan oikenko mulle kävi niin, ettäkö mie kysyin kuopukselta, että miten aikovat ottaa uuen vuen 1914 vasthaan, niin se vastas, että ootama isovanhempien syntymää! Hyvin vastattu ja mieki havahuin oikeale vuosisaalle, ainaki vähäksi aikaa.

Minun piti alkaa liimaahmaan valokuvia albumeihin, mutta muistin, että miehän aijjoin kirjottaa tänne ja jess ja kiitos ja tervetuloa tämäki vuosi ja elämä.

Sitä mie kyllä ihmettelen, kuinka äkkiä ja helposti jokku asiat muuttuu. Hyvät ja huonot, muttei minua pelota, mie vain niinko koen, että en ois arvanu viime vuestakhan mitä kaikkea se tuo. Mutta kaikki hyvin ja mullon tämä uus ihana hieno koti, elämälle kiitos tästäki. Ja ihmisiä ympärillä jokkon olemassa ja kiitos teile kaikile sarvikuonoista virtuaalisuhtheissiin.

Nyt mie sulen tämän tältä kertaa, kierrän käännän käppyhrään, näähhäänpä taas! t. Hilkkapien Ämmi Onnentyär ja hyvät evhäät tähän vuotheen – hymy ja kyynel ja pari ryppystä unelmaa!