Kippis meän omile tuntheille!

Urpilainen ei itkeny
ei pärskiny
nauro vain.
Mutta sen tunnoista
toisen ihmisen tuntteista
tiämä vain
mitä se itte kertoo.
Ei tuntteita tartte peittää eikä pelätä
iItkemä ja rämisemä välilä!
Tunnerikasta elämänpäivää
kaikile äiteile ja äitien läpeile
t. ämmi äitipien oman äitinsä läppi onnentyär
Hienosti tässä tuntheista ja äitiydestä isoäitiytheen:
http://yle.fi/uutiset/meilla_puhutaan_tunteista__t…
Ja ihan pakko tukkia tämä iki-ihana runo tännekki:
Alfhild
Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.
Alfhild, hän joka synnytti minut,
jo joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.
Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viittoen, luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä
jalkaamme kukaan.
Siellä he jollakin planeetalla
puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa
morsiusparina Tampereen puistoissa –
ostaen kahvit ja pullat kai,
jos sattuu olemaan perjantai. –
Ja sitten, kun Pispala aamun saa,
äitini vuoteen valmistaa
ja linnut, linnut helää –.
-Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lastenlapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan !
Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,
oi lapseni, rakastakaa !
– Lauri Viita
Ilmoita asiaton viesti
Tässä äideille hiukan vielä ihanaa ja tunteikasta musiikkia: http://www.youtube.com/watch?v=kAPNlzW5QaQ&feature…
Cesarea Evora sen osasi.
Ilmoita asiaton viesti
Oi tämoli ihana, jess ja kiitos Irja!
Ilmoita asiaton viesti