Ja taasse ukko vähän itki

 

Ukko oli iso johtaja, joka hösläs ja hommas minkä ikinä kerkis ja jakso ja se vain kiihytti tahtia ainako hommat meinas mennä tukkoon. Sitte se ukko teki niin paljon töitä, ettei se ees muistanu, mitä soli tehny ja komentanu ja päättäny. Se touhus ja teki ja paransi vauhtia yhä vaan lissää. Sen vauhti koveni eikä se muistanu mithän ennää. Ei se jaksanu eikä kereny aattelheen mittään.

Sen vaimo tuli sitä tervehtiin töihin ja sano, että niile on tulossa viehraita. Ukko hämmästy, ettei saanu sannaa suusta. Eihän niilä käyny viehraita. Mutta vaimo lähti jo kotia ja ukko unohti koko vaimon käynnin. Se tuli iltamyöhäsellä kotia ja söi suohraan jääkaapista jotaki ja ryöhmi peiton alle ja nukku hetken.

Se näki unta, että silloli niin paljon rahhaa, että kaikki pankit hurrasit sille ja se osteli joka paikan täythön tavaroita. Sitte se heräs eikä voinu ennää nukkua. Se nousi ylös ja lähti töihin. Eihän se muistanu ennää mithän. Se hösläs ja häsläs ja tohotti ja alaiset ei sanohneet mithän. Eikä sois käsittäny mithän, vaikka sille ois sanottukki.

Se teki ja teki töitä ja illalla se ratkipoikkiväsyhneenä meni kotia. Se taas roikku jääkaapin ovessa, muttei se saanu syötyäkko oli niin väsyny. Se ryömi peittonsa alle. Ja se heräsko joku löi sitä naahmaan kipeästi.

Se pomppas ylös ja karju jotaki ja samantien alko joku huutaa ja lujasti. Ukko säikähti ja pani valot ja se näki pikkulapsen tuttipullonsa kans. Siittä pullosta soli saanu naahmaan.

Samassa se jotenki yhtäkkiä muisti selvästi sen unen, että joka paikka oli täynä tavaroita ja sille tuli olo, ettei se itte ennää mahtunukkaan omhaan elähmään. Se jotenki vänggällä pakotti ittensä kattohmaan sitä lasta ja tajus samala, että ovella seiso viehraita ihmisiä.

Ukkoa alko ujostuttaan. Se meni hämilleen eikä osanu sanoa mithän, nolona seiso siinä. Sitte se alko ihan hirveästi itkeen, se itki vuohlaasti ja vaphaasti. Sitte se ukko meni lattialle maata ja itku alko loppua ja sitte se ukko kuulosteli, että mikähän hällä oli. Sei tajunu mistään mittään. Vaimoa eikä kethän ei ennää näkyny.

Siinä se makas ja pakotti ittensä rentoutumhaan. Sitä alko taas itkettään. Se itki vähän. Sei jaksanu ennää mithän. Se vain makasi. Sitte se nukahti.

Ja aamulla se aukasi silmänsä.  Se nousi ylös. Se lähti varovasti käveleen. Se hiipi keittiöön. Se hiipi ympäri taloa eikä kettään ollu missään. Sitte se löysi lapun, jossa vaimo sano menneensä vieraitten kans pikkureissuun. Ukko soitti töihin, että hän ottaa lommaa.

Ukko tunsi, että kättä kihelmöi. Sitte se hoksas, että housun liitinki puristi ja vaihto verkkahousut jalkhaan. Sitte sille tuli nälkä ja se alko tekheen ruokaa. Ukko huomasi, että tuossa maton vieressähän on roska. Ukko vei roskan roskikseen. Vaimo tuli reissusta ja ukko tarjos sille ruokaa ja höpötteli ja piti käestä ja kyseli, että mitä vaimolle kuulu.

Sitte ukko meni ongelle, aurinko paisto, koivun oksalla laulo lintu.

 

hilkkalaronia

Kaikilla ihmisen oikeuksilla ❤💙💜💛 Tyhmiä aatteleva ja kyselevä inhimillinen, monipuolinen ja sosiaalinen ämmi Oulun kaupungista, kesäsin Euroopan katolta, Enontekiön peräkylästä. Ilman mithän puoluetta, ideologiaa, uskontoa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu