Kyllähän son jo tiijjettävä!
Minussa on löytöpaikassa
juhla ja arki
kaikki mitä tartten.
Tule sisäle
kuka tahansa oletki
lämpimästi tervetuloa!
Mutta jossolet kiire
sie voit mennä pois, hei hei!
Jossolet suunnitelmien kysyjä
menessieki pois hui hai!
Mullei ole suunnitelmia
eipä paljon unelmiakkaan
toihveekki on tehny tehtävänsä
siis onkos mulla mithän.
No mullon tunheet ja tämä ilo
ja elämä, oma elämä.
Mie luotan ja uskallan.
Ja välilä sitte en.
Son sitä vaan tämä elämä kait
mie tehen
jalat maassa
tai sitte ei
ja syän pomppii.
Ja niin mie tehen.
Ja nyt son tekeminen ja tietäminen.
Nyt tehen, vaikken tietäskhään.
Ennakkoluulot mie tiphautan tuohon roskiksheen ja nyt se alkaa…
Koskettava avautumisruno.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, elämäki koskettaa ja nyt päivä sulkeutuu ilthaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kun elämä koskettaa,
se ei aina satu,
tarvii vain laskettaa,
niin edessä on latu.
Ilmoita asiaton viesti
Son tosi ja annama elämän koskettaa. Ei kannata ittehään kovettaa tunnottomaksi ja tehä niinko suoraviivaseksi itteä, sois pahinta kippeyttä ja siittä tullee oikeasti saihraaksikki.
Ilmoita asiaton viesti
Oooh kiitos Ari kommenteistasti, miehän hoksasin nyt: Tämon muuten luppausruno. Luppaus mulle ittele. Mie hoksasin nimittäin, että jos joka päivä tehen jotaki taideplokin nimhiin, vuen päästä voi jo kattoa, että tuliko mithän vai ei. Mutta jossei tehekko aikoo ja pittää muuten hoppua, ei vuen päästä, ole mithän, mitä kattoa!
Ilmoita asiaton viesti
Niin voihan lupauksen itselleen tehdä joka päivä, ei tarvitse tammikuun ensimmäistä päivää odotella.
Ilmoita asiaton viesti
Joo emmie malta ootellakko keksasin tämän jutun ja mie olen semmostaki luvanu ittä en niinko vänggällä väännä vaan, että niinko annan itteni hoksata, öööh siis, ettei ala yrittään jotaki hienoa ja fiksua, saa olla mitä vain. Siis tässä minun taideplokissa!
Ilmoita asiaton viesti