Marraskuu

Hahhahahhaaa sie olet riemastuttava esitys mulle

Ja liekkö tosiaan se, että on marraskuu
Mie taas kerran aattelin innoissani, että onse loistavaa
Siis mahtavaa, että mie vihon viimein käsitän
Ymmärrän oikeasti, että tämä elämä on leikkiä

Että mie vihon viimein saan leikkiä ja leikkiä!

Ja sitte mie oistuin päässäni aattelheen
Että se oli mulle iso elämänharjotusko isä kuoli
Ko isä lahjotti mulle sen, että tajusin, että aina on joku valo
Joku ilo, vaikkois vaikka järjettömän kipeä

Ja siinähän on se, että mie taas kerran katoin sitä
Mie aattelin sitä, että minun ois pitäny älytä
Ois pitäny ottaa ja nähä, että nyt vaan viimisen päälle
Kaikin voimin tehhään joka päivästä parasta

Ei sitä käsittäny sitäkhään, että siinä mennee niin kauvvanko isä kuolee
Että on pitkä kevät
Ja että vielä kesä päälle
Luoja varjelkhoon, voiko sitä ois älyny oikeasti
Että met emmä tiä mithän
Vaikka mikä lääkäri ja tohtori sanos mitä
Sitei tiä, miten kaikki mennee

Siis, että ois pitäny heti alusta asti täysilä
Viimisen päälle
No isä kyllä osas
Se hyvästeli kaikki
Puhu asiansa ja kiitoksensa
Elämänsä kaaren
Mie en osanu

No siittä mie kuitenki sen sain, että just nyt ja oitis ja heti
Kaiken kanssa
Täysillä ja kaikessa herran rauhassa
Jätä kaikki epäselvä ja turha viehreesti
Tehe ja mene sen tärkeimmän mukhan
Iloitte ja leiki
Älä välitä misthän tyhjänpäisestä

Kyllä sie tiät
Mieki tiän nyt

– Hilkka Laronia ja Marraskuu

http://www.laronia.com/suru.html