Annamakos ajan kulua
päivän mennä, toisen tulla
meitä kyllä tarvitahan, katsotahan, kaivatahan
uuen sammon saattajiksi
uusien soittojen soittajiksi
uuen kuun kulettajaksi
uuen maan ja uuen taihvaan kuvittelijaksi…
Annamakos tähänki pirthiin uuen ajan tulla
uuen taihvaan ja uuen maan kuvittelulla
ja son ilmasta iloa
kattoa saa ja koskettaa
itteänsä itkettää ja naurattaa
antaa uuen vaphauen koittaa…
oli se ihme tapaus
kun koitti minulle vapaus
sanoi kaverilleen ajan varas
viimeinen keikka olikin paras
silloin oli ovi lukossa
ja minä – täysin tukossa
nyt edessä on uusi aika
sen suo vapauden taika
Eilen kyseli hiljan eläkkeelle jäänyt:”Mitä pitäisi tehdä? Mikä on elämän tarkoitus?” Hän on päätynyt suurten kysymysten äärelle. Miehet ehtivät ehkä enemmän pohtia. Naisilla ovat nämä arjen askareet. Niissä syntyy tasapaino, uusia ajatuksia ja tarkoitus kullekin hetkelle.
Tuosta tullee miehleen jostain syystä se kirja Ryokan Suuri hupsu, onko sulle tuttu, siinä on vaikka tämmönen, ulkomuistista mennee varmasti väärin kyllä:
Ketson näitä myöhempien aikojen mestareita
jotka innoissaan kokoontuvat kirjoittamaan runoja.
Heidän runomittansa on hyvin perusteltuja
loppusointunsa hyvin valittuja.
Suuremmoista, suuremmoista, mutta miksi niistä
ei lopultakaan ole runoiksi?
No siis ämmipien sitte aattelee, että kovin on siis pientä meän ymmärrys ja kyky, no en tiä, mitä oiken aattelin, mukavaa päivää ihana Irja ja syänmerkki!
Pientä tekemisen touhua olla pitää
Muuten näivettyy, käpristyy muuttuen happamaksi
Sitten ei ole elämän PH kohdillansa ei
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä vaan, ettei hapannu eikä kuivaha ja kovetu, toimintaa pittää olla ja jossei ole järjestettään!
Ilmoita asiaton viesti
Annamakos ajan kulua
päivän mennä, toisen tulla
meitä kyllä tarvitahan, katsotahan, kaivatahan
uuen sammon saattajiksi
uusien soittojen soittajiksi
uuen kuun kulettajaksi
uuen maan ja uuen taihvaan kuvittelijaksi…
Ilmoita asiaton viesti
Annamakos tähänki pirthiin uuen ajan tulla
uuen taihvaan ja uuen maan kuvittelulla
ja son ilmasta iloa
kattoa saa ja koskettaa
itteänsä itkettää ja naurattaa
antaa uuen vaphauen koittaa…
Ilmoita asiaton viesti
oli se ihme tapaus
kun koitti minulle vapaus
sanoi kaverilleen ajan varas
viimeinen keikka olikin paras
silloin oli ovi lukossa
ja minä – täysin tukossa
nyt edessä on uusi aika
sen suo vapauden taika
Ilmoita asiaton viesti
Voi miten ihana runo, liikuuttava
Vapaus on hyvä eväs, onneen liekuttava…
Ilmoita asiaton viesti
Eilen kyseli hiljan eläkkeelle jäänyt:”Mitä pitäisi tehdä? Mikä on elämän tarkoitus?” Hän on päätynyt suurten kysymysten äärelle. Miehet ehtivät ehkä enemmän pohtia. Naisilla ovat nämä arjen askareet. Niissä syntyy tasapaino, uusia ajatuksia ja tarkoitus kullekin hetkelle.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta tullee miehleen jostain syystä se kirja Ryokan Suuri hupsu, onko sulle tuttu, siinä on vaikka tämmönen, ulkomuistista mennee varmasti väärin kyllä:
Ketson näitä myöhempien aikojen mestareita
jotka innoissaan kokoontuvat kirjoittamaan runoja.
Heidän runomittansa on hyvin perusteltuja
loppusointunsa hyvin valittuja.
Suuremmoista, suuremmoista, mutta miksi niistä
ei lopultakaan ole runoiksi?
No siis ämmipien sitte aattelee, että kovin on siis pientä meän ymmärrys ja kyky, no en tiä, mitä oiken aattelin, mukavaa päivää ihana Irja ja syänmerkki!
Ilmoita asiaton viesti
En tunne kirjaa. Hyvin kirjoitettu Hilkka. Hyvää laskiaista sinne. Täällä tuulee, mutta ulkoilu on aina hyvästä kuitenkin ja itse kullekin.
Ilmoita asiaton viesti
Oulussa kans tuulee, mutta on lauhaa ja liukasta, niinko laskiaisena kuuluuki olla!
Ilmoita asiaton viesti