Onni on tehä työtä
Mistä lie tähdiltä tänne kulkeutunheita nuokki Ari Alsion maalaukset, jokka nyt ilmentyvät Arin aktiivisuuen, tahdonvoiman ja taidollisuuen tuotteena konkreettisina tauluina.
Tahdonvoimaa, järjestelemistä ja ahkeruutta ne taulut ja ihan vaikka koko näyttely taas on vaatinu Arilta, mutta jipii ja eläköön, ei tuu kuulkaa mithän, jos met vain nökötämä ja sykkyröimä maailman murheita, otama Arista mallia ja tehemä hommia ja tartuma tilhaisuuksiin ja sitte on juhlahetkiä, kuten tämä näyttely, josta nyt teile taas kerron.
Ja entäs tuo alsismi, siis rohkeasti ja itteppäisesti Ari jatkaa itte luomaansa taidetyyliä. Ihhailen rohkeuttaan ja johdonmukaisuuttaan pittää kiinni ideastaan ja tehä epätavanomaisesti tauluja. Ei ole helppoa tehä erilailla ja seistä omien ideaoittensa takana, mutta kyllä siinä vissiin joku palkinto on. Onkohanse se onni, ko tekkee työtä.
Ei ole ees käytännössä helppoa maalata taulua, joka on vinossa, jopa sitte just se omasta tyylistä kiinni pitäminen vie energiaa. Eikö sehän voi olla niinki, etttä Ari leppää alsismissaan ja homma eikö keveästi nousee lenthoon ja kukkoistaa, tulkaapa ja menkääpä kathoon!
Alsistisen taitheen tajuaa vastako pääsee sen kokehmaan. Taulun sisältö ikään kuin karkaa raamien ulkopuolelle, kiipeää seinille, verhoihin, tapeteille ja muuttuu lähemmin osaksi sinun elämääsi, Arin omin sanoin sanottuna.
Taulujen vinouessa on oma matematiikkansa kultasen leikkauksen kans, muttemmie ossaa sitä selittää ja se pittääki paikan päällä kokea, kuulla, nähä ja hamottaa. Ja taulujen kulmat antaa mahollisuuksia, kuten tuossa toisessa taulussa nuot koirat kuvattuna lähempää ja jess, mielenkiintosta, tosi kiintosaa.
Kaikkiaan Arin taulut on selkeitä, voimakkaita, ilmeikkäitä ja jopa sopivat kotienki sisustuksiin. Taulujen nimet selityksineen tosi hauskoja ja kantaaottaviaki ja jotenki täyttä elämää.
Ari Alsion Alsistisen taitheen Maailman ensi-ilta on siis Kempelheen Zeppeliinissä 29.102015 asti ja siellä Arin näyttelyssä on 4 alsistista ja 2 tavanomaisessa suunnassa esiteltävvää taulua.
Eikun se on just näin! Jos sommittelu ei olisi alsistinen, olisivat koirat jääneet pois kuvasta.
Jos taulut olisivat muodoltaan neliöitä, ne eivät enää edustaisi alsismin taidesuuntaa. Neliön nyt osaa kääntää nurkkansa varaan kuka tahansa, jopa viranomainen. https://www.google.fi/search?q=liikennemerkit+etua…
Ilmoita asiaton viesti
Mainio kommentti Tuomo ja siis normaalia on laittaa taulu vinhoon, viranomaisekki tekkee sitä! Siittei vain kukhan muu ole hoksanu tehä taulutaidetta alsismia, kunnes Ari loi tyylinsä, hyvä Ari!
Ilmoita asiaton viesti
Tämähän tuntuu aivan uskomattomalta kiitollisuuden velalta;))
Ilmoita asiaton viesti
Niin ja meijjolla kiitollisuuen velkaa kelheen eikä kukhan meile, se hillitön tasa-arvo on niin makeaa, siittei luovuta, ai liittykös tämä kiitollisuutheen, en hoksaa nyt, mutta tuntuu, että niin se on.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on kunnia olla yksi harvoista aidon alsistisen taideteoksen haltijoista.
http://arialsio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/…
Ilmoita asiaton viesti
Sitä taulua oli kiva tehdä, toivottavasti se on myös mukava omistaa ja paikallansa omaa tilaansa somistaa.
Ilmoita asiaton viesti
Somistaa koreasti niin sanotun vierasmakuuhuoneen vihertävää seinää. Tyttäreni tosin ensimmäisen kerran kyseisessä huoneessa nukkuessaan oli kääntänyt sen vaakasuoraan asentoon luullen, että se oli vahingossa repsahtanut vinoon, mutta valistin häntä sitten aamulla tästä uudesta taiteellisesta suuntauksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Hmm, Oulun Taidemuseolla yrittivät vahtimestarit myös samaa, eli heillä meni hetki tajuta, ennen kuin huomasivat että sehän onkin alsistinen. Kävijät eivät huomanneet mitään ihmeeellistä, eli kun maisema on suorassa on kaikki hyvin ilmeisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös tuonkaltaista ole sattunut niissä korkeakulttuurin piireissäkin (Alsion-Laronian töitä väheksymättä)? Muistaakseni hiljattain siivooja oli lakaissut hiekat taidemuseon lattialta, ja seuraavana aamuna paljastui, että installaatio ”Tomua laatoituksella” oli salaperäisesti kadonnut.
Ilmoita asiaton viesti
Reidar Särestöniemellä oli tapana käyttää maalauksissaan öljyvärien lisäksi muita materiaaleja kuten sahanpuruja, jäkälää j.n.e.
Kerran muuan taidesijoittaja oli astunut hänen putiikkiinsa Lapissa ja alkanut keskustella ateljeen etuhuoneessa. Takahuoneesta oli kuulunut huuto:
”Reitari, panenkho tähän seuraavhan tauluhun lishää sahanpurua?”
Ilmoita asiaton viesti
Eikös osalle Särestöniemen tauluja käynytkin niin että niistä putoili palasia? Siinä sitä sitten katseli kun taideteoksen arvo putosi.
Ilmoita asiaton viesti
Näin kerrotahan.
Ilmoita asiaton viesti
Särestöniemestä puhuminen tällä plokilla on kunniaksi, Picasso nyt olis tietenki huippu, mutta miehän tietenki olen sielä pohjosessa sen maalaamisia ja sukulaisia nähny, en itte ukkoa, mutta kirjojen ja näytelmien mukhan ihan loistotyyppi eikä mithän vikkaa, silloli kova tie sen aikasessa taidemaailmassa ja maailmassa ylleensäki ja onneksi sillon oli Kekkonen!
Ilmoita asiaton viesti
Nuin käykö ei käsitä meile muilekki, jos vaikkei oltas ees siivoojia.
Ilmoita asiaton viesti